Kermaperseilyä

Pikkasen kun viisari värähti pakkasen puolelle, niin Kermikset piiloutui neljän seinän sisälle lämpimään. Tein lauantaina vieläpä tuplakermikset, kun passasin TeivoCupin pakkasten takia ja menin halliin vetämään yksin vitosen testiä. Ja jätin 3km kohdalla kesken. Tein vielä pikku palautuksella ensin 2km ja vielä 1km vedon, mutta ei se mitään pelasta. Luuseri mikä luuseri. Ja vauhtikin oli kateissa. Vaikka olis ollut hyvää peesiäkin kun Jarkko Järvenpää veti omaa testiänsä samaan aikaan. Tai en mä tiedä hölkkäskö se vaan. Ohi kuitenkin viuhui melkein joka kierroksella. Sehän tässä hiukan korpeaa kun juoksu on kulkenut viime aikoina, notta tähänkö se nyt sitten katkesi? Että perätilako tässä enää odottaa?

Seuraavana päivänä olikin ohjelmassa 3h Pirkkahallikeikka ja pk-seuraa oli tarjolla järkyttävä määrä. Nyt kun vaan pakkaset pysyisivät kipakkoina, niin porukka ei katoaisi hiihtopoluille, vaan olisivat pakotettu halliin kuuntelemaan mun juttuja. Ja Litmasen. Aamulla oli sen verran jalat soseessa, että tajusin nostaa jalkaa kaasulta ja tein treenin pääosin pk:lla. Vaikka Panostaja koettikin hiostaa. Juoksu kyllä tuntui taas kuitenkin yllättävän hyvältä. Taitaa olla vaan niin, että vaikka juoksu aerobisen kynnyksen alla kulkee hyvin ja lyhyemmissä vedoissakin on ihan ok vauhtia, niin vauhtikestävyys on kuitenkin eri juttu. Joten ei tästä nyt masennuta, vaan sama ralli jatkukoon. Ja vielä kun sain ratajuoksun ammattilaiselta vinkin, että vk-treenissä pitää ahistaa kunnolla itteensä, niin sitä se ruho nyt sitten saa mitä tilaa.

Viime viikko oli siis kevyt (8h) ja mukana kaikenmaailman hieronnat, pelit ja vehkeet, muttei se ainakaan mun vauhtia tuonut esiin. Sen verran täytyy myöntää, että nyt on kyllä olo freesi ja levännyt, notta kai se sitten lepoviikkokin paikkansa ansaitsee, vaikka tuollainen velttoilu aiheuttaakin lievää takakireyttä habituksessani. Tällä viikolla koeteaan uida taas enempi. Hukkumatta.