sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Varokaa liukasta!

Tämä aamuna palauteltiin porukalla eilisestä laktaattitestistä (palaan näihin jahka saan tulokset) pitemmällä 3h MTB - lenkillä. Koko viikon on lämpötilat olleet plussan puolella ja ekan tunnin tunnustelevan kevyen pyörittelynkin jälkeen tuntui siltä, että liukkauden suhteen sai ajaa huoletta. Virhearvio.

Reilun tunnin ajelun jälkeen tultiin Kangasalan suunnalla, carting-radan läheisyydessa, jyrkähköön alamäkeen joka kaarsi vasemmalle. Alamäen jo ollessa hyvässä vauhdissa (vauhtia reilut 30 kmh) huomasimme, että latupohja onkin ihan umpijäässä, mutta siinä vaiheessa oli vaikea tehdä mitään isompaa korjausliikettä. Kärkimieheltä perä alta ja kyljeelleen. Seuraavana hyvän matkaa perässä tullut
kaveri ei pystynyt ohjaamaan yhtään tuossa jäätiköllä vaan ajoi suoraan edellä olevan pyörään ja lensi itse siitä ylitse kylki/naama edellä kenttään. Itse tulin letkan viimeisenä ja sain juuri oikaistua peräpään suoraan ja väistettyä.

Ambulanssi paikalle ja kaveri sai pienen keräilyn jälkeen kasattua itsensa. Naamaan melko ruhjeet ja tikkejä, sekä kylkeen jotain vammaa, mutta ei ilmeisemmin tämän vakavempaa. Onneksi. Sillä niin pahalta itse varsinainen tilanne ja heti tällin jälkeen näytti. Tällä hetkellä jannu on vielä Acutassa tutkittavana ja seurannassa ja toivotaan, ettei mitään uutta ilmene.

Huhhuh, nyt tarvii tosiaankin varoitella, että varovasti siellä metsässä ja maanteilläkin! Niitä liukkaita paikkoja on vielä harvassa, mutta jokainen tällainen paikka on hengenvaarallinen. Ja kannattaa edes vähän miettiä etukäteen sitäkin mitä tehdä jos tuollainen osuu omalle kohdalle. Itse ainakin menen tämän kokemuksen perusteella hetimiten ensiapukurssille. Vaikka mitään elvytystä ei tällä kertaa tarvittu, niin sellainenkin tilanne tulee vielä varmasti kohdalle.

Kaveri siis Acutaan ja me jäljelle jääneet hienosäädettiin vähän kieroon menneita rattaita ja vaihtajia kivenmurikalle, että päästiin ajamaan takaisin kotio. 3h treeni siitä kyllä tuli, mutta ei ihan sellainen kuin suunniteltiin.

2 kommenttia:

pjh kirjoitti...

Huh huh!
Tämä tarina ei ainakaan talvipyöräilyyn rohkaise. Minulla pyörä taitaa jatkossakin mennä talliin elokuun lopussa.

Tulikin mieleeni, että pitäisi varmaan vaihtaa autoonkin talvirenkaat. Ja vaimon autoonkin sitten tammi-helmikuuhun mennessä.
Sinullahan Micrassa varmaan on jo talvirenkaat ;-)

kaapo kirjoitti...

Joo, kyllähän tuossa itekin säikähti kuoliaaksi.

Micrassahan on tietenkin jääspeedway-piikit alla, eli kunnon nastat. Paras ehkäisy liukasteluun Micralla on se, ettei sillä pysty ajamaan kuin 10km päivässä ennen kuin pää räjähtää.