Takaisin ruotuun

Viikon lopulle alkoi olo vihdoin hellittämään sen verran, että uskaltauduin aloittelemaan taas haalarihommia pikkuhiljaa. Pientä kuivaa yskää on ajoittain edelleen, joten siitä syystä, ja muutenkin, mennään nyt pintakaasulla, että pääsee taas liikunnan makuun. Aloittelin pikkuhiljaa ja progressiivisesti, niin kuin oppikirjoissa sanotaan, eli perjantaina kevyt trainer parvekkeella 35min, lauantaina juoksu-lihaskunto yhdistelmä 1h25 naapurin Elixiassa ja tänään 4h juoksu-pyörä yhdistelmä Pirkkahallissa.

Kylläpä tuntuu taas mukavalta kropassa kun saa vähän liikkua ja kuulemma kotioloissa takakireys kaikkosi samoin tein. Tarvii nyt pikkasen vielä kuulostella tuon yskän kanssa, ettei pääse luikahtamaan vielä keuhkojen puolella, mutta kyllä se nyt vaikuttaa nujerretulta. Ennen seuraavaa.

Tänään oli Pirkkahallissa taas vääräleuat koolla, joten välillä oli sykkeet naurusta tapissa, vaikka polkimet ei liikkuneet mihinkään. Ensi viikko olisi tarkoitus veistellä määrää niin paljon kuin ehtii, sillä viikon päästä maanantaina on taas työreissu jenkkilään ja silloin tulee väkistenkin vähän vajausta määriin.

Imurointi jatkuu

Ehdinhän minä olla vajaan viikon terveenä ja päästä treeneihin kiinni kun taas napsahti tukeva flunssa. Alkuviikko nokka tukossa ja pari viimeistä päivää kurkussa limaa ja ikävä yskä. Nyt alkaa helpottaa ja harkitsen illalla kevyttä lihaskunto-settiä.

Alkaa olla pian kuukausi kasassa ja kolme flunssaa melkein putkeen, notta elämä hymyilee. Onneksi sentään eilen sai vällyjen alta vilkuilla loistavaa penkkiurheilupäivää, joten se hiukan piristi mieltä.

Jahka tästä nyt pääsee taas elävien kirjoihin, tarvinnee ottaa parin kuukauden päärä/pk-kuuri, eli haalarit niskaan ja perusasioiden äärelle, kuten Nokia rata-gasellilla on tapana todeta.

Kaksi viikkoa Pelastusarmeijalle

Ehdin jo ihmetellä ääneenkin, mikä on kun ei oo hetkeen aikaan ollut sairas (huom. pääkoppaa ei lasketa). No sittenhän se iskikin, ja korkojen kera. Puolitoista viikkoa meni niin, ettei voinut tehdä treenin treeniä. Pientä limaa kurkussa, puuskittaista yskimistä, ei kuumetta, mutta pahinta kaikesta, keuhkoista tuntui toimivan vain kolmasosa. Ei silloin edes kiinnosta ottaa sykkeitä ylös kun tuntuu, että kuolee. Sitten pikkuhiljaa oireet katosivat. Aloitin samaan aikaan myös antibiootit, joten en tiedä oliko kumpi syy, lääkitys vai vaan aika. Ehdin muutaman uinnin tehdä ja eilen 2h juoksulenkki, jonka jälkeen sai taas käpertyä vällyihin. Järkyttävä horkka ja vapina päälle. Loppulenkistä jo alkoi poiju juiliin siihen malliin, että arvasin jotain olevan tulossa. En tiedä sitten, aloitinko liian aikaisin taas treenit vai tuliko joku muu pöpö, mutta katotaan nyt päivä kerrallaan, koska on taas kunnossa. Tyttö aloitti päivähoidon vuodenvaihteen jälkeen ja on imuroinut sieltä jo kolme flunssaa, joten voihan se olle, että tuoltahan ne tulee mullekin.

Uintikuuri

Vaikkei sitä uskoisi, niin edelleenkin ensi kesäksi olisi tarkoitus välttää kuvasta paistava vitutus uintiosuuden jälkeen. Senpä takia tämä viikko on ollut uintikuurin aikaa. Tarkoittaa sitä, että olen uinut joka päivä, siis viisi päivää putkeen. On tällaista tullut harrastettua aiemminkin, mutta laihoin tuloksin. Tällä kertaa teemoina ovat olleet 1) tekniikkaa joka treenin alkuun 20min ja keskittyminen kahteen asiaan: käsivetoon ja vartalon kiertoon, 2) vedot rennon reippaita, ei väkisinrunttaamista 3) ei ylipitkiä vetoja väsyneenä (max 400m). Jotain tässä kuitenkin on tapahtunut, kun uinti on alkanut maistumaan ja tuntuu, että vedon loppuosaan on tullut lisää voimaa, sekä taloudellisuus tuntuu parantuneen.

Viikonloppu meneekin sitten ilman uintia, kun huomenna viikon "pitkä" juoksu, eli 2h siivu ja sunnuntaina Pirkkahallissa yhdistelmää, ehkä jotain Panostajan Spesiaalin tyyppistä. Ja ensi viikolla yritetään samanlaista uintiviikkoa, josko tää alkaisi vihdoin kääntyä uinnin suhteen oikeeseen suuntaan.

Kermaperseilyä

Pikkasen kun viisari värähti pakkasen puolelle, niin Kermikset piiloutui neljän seinän sisälle lämpimään. Tein lauantaina vieläpä tuplakermikset, kun passasin TeivoCupin pakkasten takia ja menin halliin vetämään yksin vitosen testiä. Ja jätin 3km kohdalla kesken. Tein vielä pikku palautuksella ensin 2km ja vielä 1km vedon, mutta ei se mitään pelasta. Luuseri mikä luuseri. Ja vauhtikin oli kateissa. Vaikka olis ollut hyvää peesiäkin kun Jarkko Järvenpää veti omaa testiänsä samaan aikaan. Tai en mä tiedä hölkkäskö se vaan. Ohi kuitenkin viuhui melkein joka kierroksella. Sehän tässä hiukan korpeaa kun juoksu on kulkenut viime aikoina, notta tähänkö se nyt sitten katkesi? Että perätilako tässä enää odottaa?

Seuraavana päivänä olikin ohjelmassa 3h Pirkkahallikeikka ja pk-seuraa oli tarjolla järkyttävä määrä. Nyt kun vaan pakkaset pysyisivät kipakkoina, niin porukka ei katoaisi hiihtopoluille, vaan olisivat pakotettu halliin kuuntelemaan mun juttuja. Ja Litmasen. Aamulla oli sen verran jalat soseessa, että tajusin nostaa jalkaa kaasulta ja tein treenin pääosin pk:lla. Vaikka Panostaja koettikin hiostaa. Juoksu kyllä tuntui taas kuitenkin yllättävän hyvältä. Taitaa olla vaan niin, että vaikka juoksu aerobisen kynnyksen alla kulkee hyvin ja lyhyemmissä vedoissakin on ihan ok vauhtia, niin vauhtikestävyys on kuitenkin eri juttu. Joten ei tästä nyt masennuta, vaan sama ralli jatkukoon. Ja vielä kun sain ratajuoksun ammattilaiselta vinkin, että vk-treenissä pitää ahistaa kunnolla itteensä, niin sitä se ruho nyt sitten saa mitä tilaa.

Viime viikko oli siis kevyt (8h) ja mukana kaikenmaailman hieronnat, pelit ja vehkeet, muttei se ainakaan mun vauhtia tuonut esiin. Sen verran täytyy myöntää, että nyt on kyllä olo freesi ja levännyt, notta kai se sitten lepoviikkokin paikkansa ansaitsee, vaikka tuollainen velttoilu aiheuttaakin lievää takakireyttä habituksessani. Tällä viikolla koeteaan uida taas enempi. Hukkumatta.

Tapin tussut

Eilen kävin oikeiden juoksijoiden kanssa kokeilemassa tonnin vetoja Pirkkahallissa ja kyyti oli kylymää. Tappi, tuo Pirkkalan wannabe fillaristi, oli kasannut taas letkan hallille ja oli tarkoitus juosta siinä letkan jatkona sen minkä ehtii. Alkuverrassa poistui jo yksi juoksija ja muutenkin ihan kovimmat tykit loistivat poissaolollaan, joten ajattelin yrittää roikkua muutaman tonnin mukana ja sitten lyhentää vetojen pituutta lopussa. Ohjelmassa siis 6x1000 takaa koukkien, eli eka 4min ja siitä alaspäin. Lähtökohdat ei mitenkään irtonaiset, kun sunnuntain 3h irrottelu tuntui vielä jäsenissä. No eka veto lähti ja yllättävän hyvin jalat kuitenkin toimi. Muu ruho sitten alkoikin huutelemaan armoa jo ekasta stintistä lähtien. Eka veto meni luvatun 4min sijaan 3.52, eli maestro tuntui olevan menopäällä. Toinen tonni 3.50 ja kolmas alkoikin sitten puuskuttaa, ollen 3.41. Tässä kohtaa katkesi kamelin selkä ja ajattelin tiputtaa vedon matkan 700 metriin. Ne meni yllättävän helposti taas 3.40 ja 3.36-vauhteja, toki palautukset oli mulla nyt minuutin pidempiä. Viimeinen tonni sitten mentiin Tapin kanssa kahdestaan 4min vauhtia kokonaisena. Tosin luvattu 4min vauhti kiristyi lopussa 3.49 vauhdiksi, mutta yllättävän helpolta tämä viimeinen tuntui.

Yllättävän hyvin siis pysyin vauhdeissa, mutta olihan Annala näissä kohtuu punaisella ja viime yö meni kiemurrellessa, eli merkki liian kovasta setistä illalla. Toisaalta, porukassa saa kyllä itsestään enemmän irti ja kyllä osa reeneistä pitää olla kovia, jos meinaa kehittyä. Ja olihan tuo omalla laillaan hauskaa. Saas nähdä miten tästä taas palautuu ja mitä tykkää kintut hierojan hellävaraisista kourista tänään? Näitä vaan nyt lisää, niin vauhtikestävyys paranee ja alkaa pysymään letkassa vieläkin paremmin mukana.

Mikä ristus o ku ei aharista?

Ihan mukava reeniviikko taas kasassa. Määrää vajaa 14h, mutta tehojakin mukana mukavasti sekaan sotkettuna. Mulla nuo tehot on kuitenkin tässä kohtaa vuotta enempi nopeuspainotteisia ja vähemmän uuvuttavia. Ja sen kyllä huomaa. Vauhtia tuntuu kyllä olevan, mutta vauhtikestävyyttä ei. Nyt on viimeiset 4 viikkoa saanut ihan hyvin reeniä pakettiin (12h, 8h, 12h, 14h), mutta sen verran alkoi jo jaloissa tuntua tämän päivän setissä uupelo, että on syytä ottaa kevyempi viikko seuraavaksi ennen kuin kapulat on väärin päin kiinni persiissä.

Eilen juostiin Lassen kanssa ensin pari tuntia Hop Lopissa ja sitten pari tuntia pitkin Tamperetta. Jotenkin se ensimmäinen veti enemmän kanveesiin. Tänään sitten olikin tarkoitus ahistaa taas Panostajan Spesiaalia isommalla porukalla Pirkkahallissa, mutta sehän kävi paikalle saapuessa selväksi, että lähtösuora olikin varattu sprintterien kisoille. Noh, ei se nyt maata kaatanut, säädettiin juoksuosuudet 6x200m vedoiksi ja palautus aina hölkkää takaisin. Juostiin ne Ouzon kanssa 37-40s väliin, paitti yksi meni 31s, kun juniori hivuttautui takasuoralla rinnalle.

Ens viikolla olisi suunnitelmissa TeivoCup lauantaina, mutta jos on liukas - niin kuin pahalta näyttää - jätän väliin. Ei oo kalustoa, eikä muutenkaan tuo lumessa sutiminen kiinnosta. Tiistaiksi tuli yllättäen ja pyytämättä ohjelmaan Tapin Tonnit. Mulle olisi kyllä keskiviikko osunut paremmin, mutta pakko se on yrittää kursia ittensä kasaan tiistaiksi jollain keinolla.

Juoksin piruuttani viimeisessä juoksiosiossa muuten Haavistolle tavoitetta 20m lentävälle lähdölle. Kello näytti 2.508s ja se jopa tuntuikin juoksulta. Kuinkahan lujaa tuo muuten pitäisi juosta, että voisi olla edes tyytyväinen? Mulla ei oo nimittäin mitään hajua kuinka kovaa noi sprintterit tämän veivaa. Tällainen wannabe teräsmies sai kuitenkin lämmitellä sen 2.5h ennen kuin alkoi paikat lämpeemään.