Pientä kehitystä

Pitkästä aikaa sain kasaan edes jonkinlaisen treeniviikon, 12h. Pääpaino juoksussa ja avaintreenit viikolla olivat 7x1000 keskiviikkona (4.02 --> 3.47), vk1-2 8k lauantaina (4.19/km @163) ja pitkä lenkki, reilu 27k sunnuntaina (5.18/km). Välit palauttelin joko mtb:llä tai tein semipalauttavaa uintia. Niin, ja sen verran epätoivoiseksi menin tuon selkäni/piriformiksen suhteen, että aloitin pilateksen perjantaina.

Juoksussa on siis aika paljon hommia, jos aikoo tehdä edes jonkinmoista tulosta vielä tänä syksynä. Tonnit kulki yllättävänkin hyvin, tosin sykemittari temppuili ja vedin tunteella. Kyllähän siinä lopussa silti taas alkoi fiiliksiin päästä. Suurin ongelma on vauhtikestävyys, niin kuin tuosta lauantain 8k-lenkistä näkyy. Sain sykkeet juuri pidettyä anak:n alla, mutta turhan nopeasti sitä väsyy jo noilla vauhdeilla. Pitkiksen juoksin vedellä ja siinä taas näkyy pitkien lenkkien puute ja rasva-aineenvaihdunnan riittämättömyys.

Nyt vaan tällaisia viikkoja monta putkeen, niin eiköhän se juoksukunto ala siitä nousemaan.

I'm back!

Sen siitä saa kun tiputtaa treenitunnit alas. Kroppa rankaisee välittömästi. Tällä kertaa salakavalasti selän puolelta. Hitsasi 3. ja 4. nikaman välisen oikeanpuoleisen fasettinivelen niin lukkoon, että mestari olikin sitten sänkypotilaana täydessä urheilutauossa reilun viikon. Ensin yriteltiin herätellä lukkoa hyvällä OMT fysion avulla, mutta kun se ei toennut, niin sitten pahalla. Osteopatia oli se seuraava steppi ja siellähän lukko rusautettiinkin nätisti auki. Sen verran kauan ehti kuitenkin olla lukossa, että pientä tulehdusta ja piriformista ehti jo ruhoon tarttua. Tämä viikko ollaan pikkuhiljaa kokeiltu taas urheilla ja muutama tehonomainen juoksutreenikin saatiin kasaan. Sen verran ehdin kuitenkin jo vauhteja tapailla, että Jyväskylään on turha mennä itseään munaamaan, sen verran syväkyykystä taas lähdetään liikkeelle. Pääasia nyt kuitenkin, että pystyy taas urheilemaan ja selkä on lähes kivuton. Pientä kivistelyä edelleen on, mutta kaikkia lajeja pystyy jo ihan hyvin tekemään. Josko ensi viikolla saisi juoksumääriä vielä nostettua lisää ylös, niin se vauhtikin voisi taas alkaa tarttumaan. Eiköhän tämä taas tästä.

Juoksukuuri

Joroisten jälkeen tuttu vaiva iski taas kuin tuhat volttia ja jouduin vetämään äijän telakalle pariksi viikoksi. Samalla tuli selväksi, että TRI-startit oli tälle vuotta tässä. Nyt ajatuksena on ottaa 2-3kk juoksukuuri ja yrittää parannella sekä puolikkaan, että täysmaran ennätyksiä. Tietysti riippuu siitä, ottaako ruho takapakkia syksyn mittaan. Nyt taas homma on paremmassa jamassa ja tänään tein ensimmäisen tehotreenin tyyppisen juoksun tänään. Koetetaan nyt aluksi varovasti nostaa määriä ja pikkuhiljaa tehojakin ja seurata miten ruho alkaa siihen reagoimaan. Alustava ajatus olisi juosta puolikas J-Kylässä 14.9 ja sitten täysi Wihassa 11.10, mutta nämä ei ole lukittu vielä. Juoksu on siitä näppärää, että kisoja on joka viikonloppu jossain, jos haluaa hienosäätää lennosta.

Se karu totuus kyllä paljastui ensimmäisillä lenkeillä, että kropan tilan ja treenaamattomuuden takia vauhdit on lievästi sanottuna perseestä. Toivottavasti juoksukunto tulee yhtä nopeasti takaisin kun lähtikin, jos saa rutiinit pyörimään nätisti.

Sen verran tuli jo ens vuotta pohjustettua, että sain nimeni Challenge Rothin lähtölistalle. Tai Lasse oikeastaan sen sinne hoiti, Joten ei tartte vuoteen miettiä minne vapaa-aikansa hussaa.

Puolimatkan SM-Triathlon 2014, Joroinen

Blogissa on ollut vähän hiljaisempaa, kun on ollut vähän muuta puuhaa. Sitten edellisen kerran, tein pienen terävöittämisen treeneihin, eli ensin lepäsin jalkoja hiukan paremmaksi ja sen jälkeen aloin nyppimään 3-4 päivän välein lyhyitä tehosettejä. Vauhti alkoikin pikkuhiljaa palailla jäseniin ja perätila jaloista kadota. Sitten olikin jo Joroisten kisaviikko.

Jo kisaviikolla kävi selväksi, että toppahousuissa ei tarvii kisailla ja kisapäiväksi taisi tulla lopulta sellainen 25C asteen keli. Tuuli oli vähäistä, joten uinti ei niinkään tällä kertaa aiheuttanut kylmää rinkiä hanuriin, vaan enempi arvelutti millainen kärsimysnäytelmä siitä juoksusta tulee. Muuten fiilis oli suhteellisen hyvä ennen kisaa, vaikkakin epävarmuutta oli sen suhteen katkeeko kanan lento jossain vaiheessa, peruskuntokausi kun tuli skipattua tällä kertaa lähes kokonaan ja lasken kuitenkin viisituntisen suorituksen kestävyylajiksi.

Lasse ja Juuso T olivat järjestelleet taas mitä mainioimman majoituspaikan Rantasalmen kääntöpaikan tuntumaan. Sinnehän me pujoteltiin Pertun kanssa heti ilmoittautumisen jälkeen ja asettaudutiin taloksi. Expossa ehti törmätä mm. moneen TaJujen piinkovaan joukkueen jäseneen Gyntherin johdolla, läpät Antin & Alexin kanssa ja monen 226:n porukan pärstä tuli taas pällisteltyä. Onkohan sitä kuitenkin tulossa vanhaksi pieruksi, kun halusi vaan mahdollisimman pian siitä expo-hulinasta pois ja majoituspaikkaan heittämään väsynyttä läppää rytmityhmän kanssa. Tällä kertaa meitä oli minä, Perttu, Lasse, Lauri, Juuso T, Matti ja Jussi. Ekat kolme koko rahan edestä ja loput kolme viestiporukassa chillaillen. Alla Matin riipaisema kuva kisapäivän aamuna: oikealla uimarit, keskellä surffarit ja vasemmalla Joroisten Helmet

Nojoo, itse asiaan. Uinti lähti kohtuu hyvin vasemmasta reunasta liikkeelle ja sain heti hyvin rytmistä kiinni. Öbaut puolessa välissä ekalle poijulle kurssi alkoi kuitenkin jostain syystä vetämään taas vasemmistoon ja navigoinnista alkoi tulla hankalaa. Yritin korjailla aina oikelle, mutta jotain mä nyt tein taas erilailla, kun kiersin lopulta kaukaa vasemmalta koko reitin. Peesejähän tuolla suunnalla ei tietenkään ole ja minuutteja tuli varmasti matkastakin lisää. Ei se uinti muutenkaan mitenkään vahvalta tuntunut ja ote lipsui kyllä vedestä irti vähän väliä. Treeneissä oli jo vähän parempaa tuntumaa ja vauhditkin parantuneet viimeisen viikon aikana avossa, joten kuvittelin jo oppineeni uimaan. Ja paskat. Semipaska uinti, 38min, kun olin kuvitellut vähintään 1-2min parempaa aikaa, tosi hyvällä uinnilla jopa 35min. No ei tänään.

T1:n yritin tällä kertaa ottaa vähän rivakammin, kun nyt en ollut niin sekaisin kuin seinäkello verrattuna viimevuoteen. Muuten sainkin itseni uitettua suht nopeesti vaihtoalueen läpi, mutta Valvatukselta lähtevässä nousussa oli sellainen tungos, ettei siinä päässyt mihinkään. Sen verran kapea ränni on, että ohikaan ei pääse. Noh, itseäni saan syyttää, mitäs surffailin siellä ulapalla. Ihan ok vaihto kuitenkin 2.37. Tais olla jopa mun sarjan viidenneksi nopein.

Heilahdin Shivin selkään niin ketterästi kun tällä ruholla vaan voin ja aloin välittömästi survomaan 90km lenkkiä kiukulla eteenpäin. Kun sain vauhdin päälle sulloin jalat kenkien päältä Bontin samettiseen syleilyyn seuraavaksi kahdeksi ja puoleksi tunniksi ja aloin ottamaan tilannetta haltuun. Porukkaa tuli alussa koko ajan peräpää edellä vastaan ja lähdin jonkun toisen kaverin kanssa suhteellisen rivakasi liikkeelle. Vilkku oli päällä koko ajan. Syke paukutteli alussa 170:tä, kun sen piti olla alle 150. Aloin pikkuhiljaa aktiivisesti hilaamaan sitä alaspäin, mutta pyrin silti pitämään vauhtia päällä. Jossain 10km kohdalla sain vihdoin sykkeen kuriin ja aloin uskaltaa juoda kunnolla energiajuomaa ja avasin geeleistä koostuvan buffet-pöydän. Aikalailla heti kympin jälkeen saavutin muutaman hengen ryhmän joilla alkoi olla jo minua miellyttävä vauhti. Menin kuitenkin vielä ohituskaistalle ja ajattelin vielä heilahtaa tästäkin ohi. "Kaapo, perkele", kuuluin ensin Rambon suusta ja heti perään Marko tiukkasi: "Jaa sä et oo vieläkään opetellut uimaan. Pirkanmaan pojat olivat siis lähteneet 4min minua ennen ja siis eri sarjassa kuin minä. "Terve vaan teillekin", mumisin ja lyöttäydyin remmiin tunnustelemaan vauhtia. Yritin pitää vähintään sen 10m, ettei tule noutaja jo heti alkumetreillä. Pikkuhiljaa imettiin muutakin porukkaa kasaan ja sitä alkoi olla jo jonkinmoinen lössi kasassa. Siinä ryhmässä kun olin jonkin aikaan ajellut, totesin, että syke on vähän jo liiankin alhainen ja lähdin irti tuosta ryhmästä. No ei mennyt montaa kilsaa, kun lössi ajoi mut taas kiinni ja jatkoin matkaa tässä ryhmässä vastatuuliosuuden loppuun. Kääntöpaikan jälkeen yritin lievään myötäiseen uudestaan irti, mutta niin vaan mut ajettiin taas kiinni, joten tyydyin kohtalooni ja jäin tähän ryhmään melkein loppuun asti. Tuollainen 10-20 henngen revohka kun alkaa olla kasassa, niin pienissäkin ylämäissä välit pakkautuvat kiusallisen lyhyiksi ja kun oikein ei voi jarrujakaan lyödä kiinni, niin ainoat vaihtoehdot on joko pysyä ryhmässä tai yrittää irti. Rantasalmen lenkin jälkeen tehtiin vielä pieni lenkki, jossa oli alussa jonkinmoinen nousukin. Tuossa mäessä porukka sitten hajosi ja pääsin muutaman jannun kanssa irti lievälle alamäkiosuudelle. Huomasin kääntöpaikalla Lassenkin 100m edessäni ja totesin Rambolle, että Lasse on pian ajettu kiinni ja otetaan se tuosta mukaan. No ilmeisesti kumpikaan ei sitten tullut mukaan kun tuossa loppuliu'ussa Shiv kulki kuin unelma ja Ramiin tuli minuutti eroa, Lasseen kaksi. Jalkakin tuntui hyvältä. Pyöräaika 2.27 ja minun mittarin mukaan reilun kilsan ylimittainen. Keskari näytti tasan 37kmh.

T2:ssa minut olikin järjestetty sivukarsinaan ja sieltä oli minun mielestä kyllä selvästi pidempi matka juoksuvaihtoon. Noh, yritin juosta mahdollisimman liukkaasti. Juhlasaliin sisälle, säkki olkapäälle, lenkkarit jalkaan ja menoksi. Vaihtoaika 3.19 ei nyt niin kauhean hyvä, muttei katastrofaalinenkaan.

Aika mukava lämmin syleily oli vastassa heti kun pääsin ulos ja aloin heti ekasta pisteestä lähtien lapioimaan vettä kitusiin niin paljon kuin pystyn ja loput kaadoin vielä niskaan. Joka kierroken alussa sain vielä survottua geelinkin naamariin, joten ihan kohtuu hyvin onnistui kisan aikainen tankkaus ja nesteytys. Fillarilla tuli kyllä pariin otteeseen jano ja vatsakin hiukan oireili, jonka korjasin siirtämällä hetkelliseksi pelkkään vesilinjaan ja runsaammalla kädellä. Rungon sisällä mulla oli jo valmiiksi pullollinen vettä Shiv-kamelin kyttyröissä ja otin muutaman pullon lennosta lisää.

Heti kun lähdin ekalle rundille, näin että Juuso oli tulossa siinä ihan perässä ekalta kierroksella. Aloinkin odottelemaan, koska junnu hivuttautuu iholle ja ohi. Yritin ottaa alun juoksusta maltilla, eli kontrolloin sykkeillä enkä kauheasti välittänyt vauhdista. Eka kierros tuntui läkähdyttävän kuumalta ja jo senkin takia olin hiukan konservatiivinen. Toinen syy oli tietty se, että luotto omaan kestävyyteen ei ollut tämän vuoden treeneillä tapissaan. Muutaman kilsan jälkeen Rambo tuli ensin rinnalle ja ohi ja hetken päästä sitten Juuso. Juuson kanssa sitten jolkoteltiinkin eka kierros kimpassa ja vaihdettiin nopeesti kuulumiset. Toiselle kierrokselle lähdettäessä Juusolla alkoi ekassa nousussa kinttu painamaan ja yritin voimasanoilla saada jannuun jotain eloa. Katseesta alkoi kuitenkin valo himmenemään ja arvasin, että Juusolle tulee raskas viimeinen kierros. Yritin kuitenkin tsempata sen mitä pystyi, kun kaveri tappeli sarjassaan mitaleista. Lopulta kuitenkin lähdin pikkuhiljaa erkanemaan horisonttiin ja ilokseni sitten maalissa kuulin, että jannu voitti SM-kultaa. Minulla oli vielä kierros toki jäljellä, kun lähdin 22min Juuson jälkeen uintiosuudelle. Toinen kierros tuntui itseasiassa paremmalle ja ihmettelin kun viimeiselläkin kierroksella oli vielä voimia jäljellä. Yritin vielä kehittää jonkinlaisen loppukirin ja vedin maagisen kirin metsäosuudelta maaliin. Sen verran, että ohitin maaliviivalla Rambon takaisin. Tokihan hävisin hälle sen 3.59 kun oli lähtenyt 4min mua myöhemmin. Jotenkin juoksu tuntui paremmalta mitä kello näyttää (1h40), mutta ilmeisestii päästin itseni vähän liian helpolla. Kello näytti maalissa 4.52, joten viimevuotinen ennätys parani reilu 2min, vaikka reitti oli nyt vähän pidempi ja helle hiukan verotti. Darbyn voittoaika 10min heikompi kuin viime vuonna ja muilla vielä enemmän, joten kyllä olosuhteissa ja reitissä varmasti jotain persnettoa oli. Tyytyväinen siis pitää olla, mutta nälkää jäi vielä, koska parannusvaraa on rutkasti. Sehän tässä hiukan hävettää kun jannujen mielestä näytin maalissa vähän liian freesiltä, tippaan mua ei huolittu ja päässäkään ei tummunut tällä kertaa yhtään.

Jalat perätilassa

Toinen tehoviikko sisälsi 14h määrääkin ja mukana kaksi tehotreeniä. Toinen keskiviikkona, joka oli 20km tempo ja päälle hiukan vk1:stä juosten. Ja tänään vajaa nelituntinen Jorois-spesiaali, jossa mukana kaikki lajit: 2x800m uintia + 2h fillaria + reilu 1h juoksua. Mahdollisimman paljon puolikkaan kisatehoja mukana. Molemmissa tehotreeneissä sama probleema: jalat tuntuivat voimattomilta, jonka takia sykkeet varsinkin pyörässä kohtuu alhaisen, kun jalat jarruttaa menoa. Juoksu sujui yllättävänkin hyvin, vaikka juoksin aina fillarin perään ja jalat tuntui jo pyörällä olevan ihan tyhjät. Kyllä ne vaan niin eri lihasryhmiin kuitenkin osuu. Oma veikkaus on, että viime viikon kolme tehotreeniä oli sitten kuitenkin liikaa ja kun tämä viikkokin koetettiin vaikeuksista huolimatta pitää kovana, niin tilanne on se, että jalat on nyt tätä kirjoittaessa ihan soseessa. Tarvinnee ottaa pari päivää kevyemmin ja ylipäänsä yrittää nyt palautella kintut kuntoon viikonloppuun mennessä. Sitten pitäisi aloittaa lyhyt piikkaus Joroisille. Mutta ei tämä viikko nyt ihan hanuriin mennyt, uinti tuntui märkkiksellä vähän paremmalta ja juoksukin sujui ihan jees, poislukien tiistain vajaa parituntinen, joka tuntui todella raskaalta.

Nyt yritetään tosiaan maltilla hoitaa jalat pois perätilasta, vaikka helppoa se ei ole kun muksu on tämän viikon pohjanmaalla lomailemassa, joten treeniaikaa voisi olla enempi. Onneksi kelit on ainakin alkuviikon niin persiistä, että ulos ei ihan hirveetä hinkua ole.

Piti ottaa Klagenfurtin mitsku tuohon kuvaan, kun tänään oli taas Itävallassa kisapäivä mun suosikkikisassa. Ivan Rana kellotti tänään vähän paremmin kuin minä: 7.48.

Tehoja koneeseen

SM-sprintti oli sopiva lähtölaukaus parin viikon tehokuurille ja kyllä se itse kisakin tukkoisuudesta huolimatta avasi paikkoja jonkin verran. Tällä viikolla homman nimi olikin sitten se, että määrät pidetään maltillisena ja tehoja niin paljon kun uskaltaa. Se tarkoitti tällä kertaa sitä, että määrää tuli 13h30 ja tehotreenejä kolme: 1. tiistaina 20km tempo ja pari kilsaa kovaa juoksua päälle, 2. perjantaina 1h pk-fillaria alle ja 4x2000 anakynnyksen tuntumassa, 3. vk1-vk2 duathlon, 20km + 4km + 10km +2.5km. Ja välipäivinä sitten kevyttä tai pidempää selvästi alle aerobisen kynnyksen. Kulku oli ihan hyvää, mutta tänään loppui jälkimmäisessä tempossa jalat. En tiedä johtuiko eilisestä 3h fillarista, viikon kuormituksesta vai liian kovasta ykköstemposta. Vai ihan vaan paskasta kunnosta. Sitähän mä tässä odottelen, että koska se perätila korjaa, kun pohjia ei täksi kesäksi tullut montaa viikkoa tehtyä. En sitä, tuleeko se perätila, vaan koska se tulee. Toivotaan, että vasta Joroisten jälkeen.

Tämän viikon murheenkryyni on ollut yllättäen uinti. On nimittäin avovedet taas sen verran kylmiä, ettei siellä montaa minuuttia tarkene ja kaikki hallit on Pyynikkiä lukuunottamatta kiinni. Joten hankalaksi tämä uinti on kyllä nyt tehty.

Toinen tehoviikko vielä jäljellä ja määrät olisi tarkoitus pitää samoissa, mutta tehotreenejä vain kaksi. Nyt on nimittäin pakko puhallella pari päivää tästä juhannussetistä kevyempää ja sunnuntaina olisi tarkoitus tehdä jonkinlainen Jorois-spesiaali, eli vähän pidempi tehotreeni, jossa kaikki lajit mukana. Toivottavasti saisi myös märkäpuku-uintia enemmän mukaan, se ei nimittäin ole vielä "ihan" priimaa.

Kuvassa muuten ostamani halppis-Bontit, kun alkoi tulla 5 vuotta palvelleista perstuneista shimanoista isovarvas läpi. Ekat pari lenkkiä kenkä on kyllä tuntunut hyvältä, napakammin tuntuu vastaavan polkaisuun. Ainakin sellainen on fiilis. En ole vielä uunissa käyttänyt, mutta se on sitten hienosäätöä joskus.

SM-Sprintissä pakoputki tukossa

Pakko se on myöntää, että ihan optimaalinen valmistautuminen ei 217km Pirkkaa punaisen rajamailla ole kuuden päivän päästä käytäviin SM-sprintteihin. Kuvittelin vielä eilen, että helppoahan tämä on kuin heinänteko ja tänään hiippailin sitten lähtöviivalle ja mielessä soi biisi " reippaana käymme rekkain alle".

Sää ei ollut mitä mainioin, vaan lähtöhetkellä helvetin kylmä, tuulihattuani heilautteli 6-7m/s pohjoistuuli ja keksin mielessäni liukuhihnalta tekosyitä jäädä Jirin lämmitettyyn ranskanpullaan nukkumaan lätäkössä tärisemisen sijaan.

Noh, pakottauduin ase ohimolla kuitenkin starttiviivalle ja lähdin kauhomaan siitä 2-3 rivistä ryppään oikeasta laidasta. Ekalle poijjulle homma etenikin kohtuu hyvin, paketti pysyi kasassa, pysyin nipussa ja ote vedestä oli sinne päin. Nooh, tätä ei kestänyt kauan, vaan takasuoralla vaan jotenkin se käsiveto alkoi mennä läpi ja pikkuhiljaa muukin ruho alkoi notkua ja heilua miten sattuu. Aika surkea uinti taas, vaikka aika hiukan viime vuodesta paranikin ja taisi olla hiukan ylimittainen verrattuna muidenkin kilpailijoiden aikoihin.

T1 meni suht okei, hiukan räpeltelin kenkien kanssa, mutta ihan hyvin pääsin liikkeelle. Lähdin heti alusta niin kovaa kun uskalsin ja ekat kilsat loivaan ylämäkeen ja vastatuuleen menikin ihan jees. Takasuoran myötätuuliosuudella tuntui, että tässähän lennetään, mutta takaisintulo vastatuuleen ja loivaan yläkkään olikin sitten myrkkyä. Jouduin vielä tuuppaamaan tuon yksin, kun ei oikein samanvauhtisia näillä uintiajoilla näkynyt. Keskariksi tuli oman kellotuksen mukaan 37,5kmh, joka on ihan hyvä, mutta pikkasen alakanttiin mitä kuvittelin. Virallisissa ajoissa on mukana ilmeisesti myös T2, jossa räpelsinkin sitten ihan huolella. MV3:t ei menneet tunnottomiin jalkoihini ei sitten millään.

Juoksu tuntui pahalta, varsinkin alussa. Tarttis treenata näitä kovan pyörän jälkeisiä kovia juoksujakin enemmän. Nyt niitä ei ole ollut treeneissä yhtään ainutta. Eka juoksun puolikas tosi hidas ja pururataosuuskin oli kuin suossa etenemistä. Sentään sain pari viimeistä kilsaa edes vähän menemään ja keskivauhti oli 4.15/km. Kyllähän tuo vitonen pitäisi 4min kilsavauhtia pystyä juoksemaan, mutta kun ei niin ei.

Maalissa tunne oli sellainen, ettei oikein saanut mitään irti. Joku jarru oli koko ajan päällä ja fillarissa heti kun piti käyttää voimaa (vastatuuli, mäki), niin kone hitsasi heti kiinni.

Nooh, eiköhän tästä nyt ainakin karstat lähteneet ja meidän autokuntaan koko ikäryhmälähdön voitto. Nyt olisi tarkoitus riipaista pari viikkoa kovaa, tehopainotteista settiä ja sitten alkaa terävöittämään kohti Joroisia, jossa olisi tarkoitus hoitaa ensimmäistä kertaa uintikin ihan siedettävässä ajassa. Merkit siihen ei nyt niin kovin hyvät ole, mutta ei lannistuta, vaan lisätään uintia, varsinkin avovesiuintia.