Pirkan Pyöräily lähti lapasesta

Jälleen yksi leppoisa Pirkan Pyöräily takanapäin. Niin kuin oheisesta kuvasta näkyy, tälle 217km reissulle lähdettiin leppoisella retkeilymeiningillä.

Meitähän oli alunperin TRI-junassa tällä kertaa 6 jannua, mutta Teemu sairastui paria päivää ennen, joten viivalle laahusti minun lisäksi Pete, Panostaja, Mikko ja Miikka. Alkuspeksien mukaan oli tarkoitus nakutella 35-36kmh, 3-5min vetovuoroilla. No onnistuihan tämä Peten mukaan 37s ennen kuin Panostajalla kärähti käämit kanuunajunaan ja sitten mentiin. Eka tunti meni karvan alle 38kmh ja siinä kohtaa moni meistä tajusi, notta loppumatka ei välttämättä ajella keula pystyssä. Alkumatkan mieleenpainuvia muistoja oli leikkimielinen miinaharava-peli Juhan kanssa: Juha tiputteli satunnaisin välimatkoin pari pulloa satulan takaa mun etupyörän alle ja minä sitten parhaani mukaan väistelin. Voitin tämän sentään. Toinen episodi oli Miikkan muikea come-back. Jannulta räjähti tuubi siinä 20km kohdilla ja niin se vaan suhahti puskan keskeltä mukaan letkaan 60km kohdalta. Siitä on etua kun noilla seuduilla on tullut sitä Trekiä lenkitettyä jonkusen kilometrin.

Komissa (84km) sitten ensimmäinen breikki ja keskari näytti edelleenkin 37kmh. Leilit täyteen, muutama väkinäinen puujalkavitsi ja minä taisin ainoana sipaista jauhiskeitonkin naamariin. Kun kerran ilimatteeksi sai. Ja eikun matkaan taas. Aika pian Komin jälkeen Pete alkoi aprikoimaan, josko tämä alkais hälle riittämään. Litmasellahan oli edellisen viikon Calellan leiri alla, jossa muistaakseni tahkosi 6 päivän aikana 42h sporttia. Onhan se kumma jos ei tunnu jaloissa. Petelläkin. Aika pian tuon jälkeen laatat ylös ja Litmanen Ylöjärven kautta kotio. Melko pian tuon jälkeen Mikko alkoi valittamaan kramppailevia jalkojaan ja jossain 130k kohdilla jättäytyi suosiolla pois ja liittyi 34h Kanuuna-letkaan. Juuri noihin aikoihin Panostaja tykitti sellaisia 10km vetovuoroja kun me muut käytiin vetovuorossa näyttäytymässä 2-5min. Vauhti alkoi tässä kohtaa asettua siihen 35-36kmh väliin mikä se piti olla alusta lähtien. Ja alkoihan se Annalankin reidet nyppiä kramppivaroituksen merkeissä.

Toinen ja viimeinen huolto Murolessa (158km), leilit täyteen, patukka huiviin ja helvetisti nestettä, josko krampit pysyisi paremmin kurissa. Miikka tulikin sopivasti grillijonosta ja jatkettiin taas kolmen koplalla. Tällä kertaa ei muuten ollut kuin yksi kaveri mukana letkassa ryhmän ulkopuolelta ja sekin tipahti jossain viimeisen 30km aikana kelkasta. Ja syyhän on tietysti se, että pitkä Pirkka lähti tänä vuonna 30min myöhemmin ja lyhyt Pirkka aikaisemmin, joten ei vaan saatu niitä porukoita vielä kiinni, josta tartuttiin peesiin. Miikka hukattiin sitten jossain 170k kohdilla. Näki jotain tuttuja tien vieressä breikillä ja jäi siihen fanikuvauksiin. Odoteltiin heti ja kun ei näkynyt, polkaistiin Panostajan kanssa tandemi liikkeelle. Viimeinen pätkähän on Pirkassa mäkinen ja tällä kertaa myös jonkinmoinen vastatuulikin sattui kohdalle. Ja äijätkin alkoivat olla aika poikki, oli selkäkipuja, kramppeja ja energiatkin vähissä. Viimeinen vajaa 60k tultiinkin sitten melko hiipuvasti kaikista noista syistä summattuna keskari painui selvästi alle 36kmh (35.1kmh näytti kello maalissa, mutta unohdin ainakin toisella breikillä sammuttaa ajan joksikin aikaa kun oltiin breikillä).

Täytyy sanoa, että hiukan yllätyin kun pysyin kelkassa mukana, kun pitkiä pyörälenkkejä on sattunut tänä vuonna vain muutama kohdalle. Mutta, eihän tuo nyt silti mikään läpihuutojuttu ollut, kyllä sai välillä irvistääkin, mutta hoidin silti vetovuoroni alusta loppuun. Alkumatkasta 5min siivuja, Murolen jälkeen tiputin ensin 4min siivuihin ja lopussa 3min vetoihin. Makea fiilis taas jäi tästäkin Pirkasta, vaikkei se välttämättä ihan optimaalinen herkistely ensi lauantain SM-sprinttiin ollut. Saas nähdä kuinka tukossa on pakoputki vkonloppuna.

Pitkälti Pirkan ansiosta tällekin viikolle sain ihan mukavat määrät 17h30, mutta täytyi puolessa välissä viikkoa keventää suunnitelmia, sen verran väsynyt alkoi olla ruho keskiviikkoiltana. Tein nimittäin 21k tempon tiistaina melkein vaahto suussa ja keskiviikkon 4k-3k-2k-1k ratavedot kiihtyvänä, joten tehoja tuli enemmänkin kuin alunperin piti. Alkuviikko palautellaan, keskeltä viikkoa lyhyttä terävää ja lauantaina toivotaan, ettei ole ihan väsyneenä viivalla.

Pk-kausi kahdessa viikossa

Johtuen rikkonaisesta talvesta ja keväästä, ajattelin paketoida pk-kauden kahteen viikkoon. Pikkasen vajaa 20h molempiin viikkoihin ja pääosa alle aerobisen kynnyksen treenejä.

En muistanutkaan kuinka persiilleen mun uinti menee, kun tinttaa vähän enemmän määrää koneeseen. Kunnes tänään kokeilin uintia 19h viikon jälkeen. Uin jopa puolet tämän päivän uinnista märkkärillä ja tuska vaan korostui.

Jokatapauksessa sain viikon aikana tehtyä kutakuinkin ne treenit mitä pitikin. Pidin tehot kokolailla pois ohjelmasta, että edes teoriassa voisi onnistua toinen samanmoinen viikko perään. Pyörää tuli selkeästi eniten ja sain jopa tehtyä ensimmäisen yli 4h lenkuran lauantaina. Taisi olla kaikki fillarilenkit osittain sateessa ja sehän söi välillä rotan lailla miestä. Juoksuakin tuli ihan hyvin: 2h lenkki keskiviikkona, yhteensä 15km osana 3h yhdistelmää torstaina ja vielä sunnuntainakin 12km reilun tunnin fillarin päälle. Ja juoksu alkaakin pikkuhiljaa löytyä.

Uinti sen sijaan on murheenkryyni taas kerran. Olihan tässä taas toki viikon paussi uinnissa, mutta kyllä se vähäinenkin kulku oli kadonnut jonnekin. Toki sain uitua muutaman hyvän treeninkin Tapsan ja Ramin kanssa, keskiviikkona 15x100 ja perjantaina kestävyystreeni neopreenien vanavedessä. Vaikka treenit oli hyviä, niin ne paljasti karusti kuinka paljon hommia olisi niin vk-vauhdeissa kuin kestävyydessäkin. Täytyy toivoa, että uinti nyt tulee viikkorutiinien kautta edes jonkinlaiselle tolalle Joroisten puolimatkaan mennessä.

Nyt vaan niska kyyryyn ja määrää koneeseen ja hommahan kruunaantuu Pirkan Pyöräilyn 217km "palauttavaan" lenkuraan sunnuntaina Panostajan, Litmasen ja Nässyn kera. Näillä näkymin. Dream teamin kokoonpano ehtii vielä toki moneen kertaan muuttua, mutta tuskaa on tiedossa, se on varmaa. Pitkät lenkit on nimittäin olleet hyvin harvassa tänä vuonna.

SM-Duathlon 18.5

Kävin ihmettelemässä Duathlonin ihmeellistä maailmaa viime sunnuntaina Seinäjoella. Maanantaiaamuna olikin jo lento Seattleen, jossa luppoaikaa oli olemattoman vähän, joten sain jotain kirjoitettua vasta paluulennolla.
Reissuhan lähti rapeasti liikkeelle, kun huomasin puolivälissä matkaa, että mullahan ei ole pyöräilykenkiä mukana. Apukuskina toiminut J. Vilppola ei tätä kisasta vetäytymiskikkaa valitettavasti ostanut, vaan hoiti minulle lennosta Tuunasen Kimmon avustuksella nätit naisten pyöräilykengät polkimien kera ja minä olin onnesta soikeena.

Treenit ovat menneet tänä talvena ja keväänä sairastelujen ja matkustelujen takia persiilleen, joten mitään muuta odotuksia minulla ei tuonne ollut kuin hyvän treenin tekeminen epämukavuusalueen ulkopuilella. Häröilyjen jälkeen paukusta liikkeelle ja asettauduin jononjatkuksi juoksentelemaan ekan 10km osuuden sellaista 4.15-4.20 km-vauhtia. Juoksu tuntui tahmealta alusta lähtien ja seurasin vain katseella kun kärki pakeni horisonttiin. Ekan osuuden aika oli 40min tuntumassa, mutta reitti oli kyllä reippaasti alimittainen.

Vaihto ei mennyt ihan liukkaasti, sillä tuunatut pyöräilykengät ei oikein meinanneet sujahtaa jalkaan lennosta, vaan niitä sai työstää siinä vauhdista jonkin aikaa. Ei siinä nyt niin kauheast i aikaa kulunut, mutta juuri sen verran, että ainakin yksi hyvä selkä katosi pisteeksi horisonttiin (en tiedä kuka, mutta huomasin että poljettiin aika samaa vauhtia kun ero pysyi samana ja porukassa tuo olisi voinut taittua aavistuksen verran helpommin. Pyörä tuntui kyllä hyvälle ja ottaen huomioon varsin vähäiset kilometrit tähän mennessä homma kulki aavistuksen verran yläkanttiin. Poljin suurimman osan ajasta yksi, lopussa sain muutamia yksittäisiä taistelijoita kiinni ja samoin naisten sarjan kärjen. Keskivauhdiksi tuli suurinpiirtein 36.6kmh. Ei vaan vielä tässä kohtaa tuon kovempaa irronnut, mutta ihan ok.

Viimeinen juoksu (5km) tuntuikin sitten juuri niin vittumaiselta kuin saattoi odottaakin. Ei pystynyt yhtään kiristämään vauhtia ensimmäisestä juoksusta, vaikka näin oli vakaa aikomus, vaan juoksin sen kutakuinkin samaa vauhtia kuin ensimmäisenkin. Lopputuloksissa viides ja tuon korkeammalle ei olisi ollut asiaa, vaikka olisi ollut minkälaisessa tikissä, sen verran kovaa kärkinelikko pianeli menemään Jirin johdolla.

Alkuviikko onkin sitten mennyt reissussa ja sentään parina aamuna kun heräsin Seattlessa jo neljän jälkeen sain tehtyä uinnin + juoksun. Nyt istun Heathrowlla odottelemassa jatkolentoa. Tarkoitus olisi mättää määrää koneeseen seuraavat viikot, mutta jetlag on hiukan kysymysmerkki.

Californication

No niinhän siinä sitten lopulta kävi, että juuri kun pääsi hyvään nosteeseen treeneissä, niin iski sitkeän taudin keuhkoputken tulehduksen muodossa ja treenikäyrä näyttää viivaa puolentoista viikon ajalta. Reissasin vielä taudin kourissa Kaliforniaan lomamatkalle, mutta onneksi pöpö vihdoin katosi Kalifornian taivaan alla parissa päivässä. Kahden viikon lomareissu ei nyt varsinaisesti treenireissu ollut, vaan chillailua ja uuden kokemista perheen kanssa. Näin ollen treeni alkoi taas alusta vasta pikkuhiljaa viime viikonloppuna. Toki muutama fillarilenkki tuli heitettyä San Diegossa Terpan kanssa ekalla viikolla ja aloiteltua juoksukuuria San Fransiscon mäkisissä maastoissa toisella viikolla, mutta treenitunteja ei hirveästi tullut kasaan. UIntia on tullut viimeisen kolmen viikon ajan yksi kappale. Homma ei siis näin kesän kynnyksellä vaikuta tänä vuonna kauhean lupaavalle, mutta katotaan nyt mitä tästä saadaan leivottua kasaan

Viime viikonloppuna sain vasta Shivinkin imemään asfalttia ja hyvinhän se sitä imeekin. Valitettavasti vaan sekin näyttää tarvivan hevosvoimia taakseen, että kulkee kovaa. Vielä niitä ei kauheasti ole, eikä mikään ihme. Fillarin päällä ei ole viimeisen puolen vuoden aikana ole kauheasti tullut kulutettua aikaa ja pyöräily jos mikä, vaatii kilsoja että kulku on kohdallaan. Lauantaina suhattiin poikien (ja tyttöjen) kanssa duathlonia Säijässä ja sunnuntaina 2,5h mankelointia pk:lla. Kyllä tuli väsymys nopeesti kinttuihin ja tehoja ei saa ulos nimeksikään. Tänään vielä kokeilin pientä tempovirittelyä, mutta ei nyt ainakaan vielä irronnut vauhtia nimeksikään. Seuraavat viikot tuonne Pirkkaan asti fokus on kuitenkin tiukasti fillarissa ja tarkoitus saada alle niin määrää kuin tehojakin.

Juoksussa määrät on nyt pienemmät ja ne vähät kilsat yritetään käyttää joko tehoihin tai sitten aerobisen koneiston parantamiseen, eli vauhdit pitäisi olla hyvin polarisoituneita: joko kovaa tai tosi hiljaa.

Uinti on nyt ainakin tuonne SM-Duathloniin asti ylläpito/palauttava moodissa. Mutta voi siinä silti oppia uutta, niin kuin eilen tajusin että mun pään asentohan on ollut ihan perseestä koko ajan, joka taas vetää selän notkolle, joka taas tiputtaa lantion alas, joka taas upottaa jalat pohjaan. Kääntämällä katseen pohjaan, homma muuttui yhtäkkiä paljon helpommaksi. Notta tällaista tällä kertaa.

Bike Porn - Shiv

Vihdoinkin se on kotona, nimittäin Specialized Shiv triathlon-tykki kaikilla herkuilla. Mieluusti olisin tuolla ulkona mankeloimassa, mutta flunssa numero neljä tälle vuotta imuroitui todennäköisesti päivähoidon kautta kitusiin, joten käännetään sitten veistä haavassa hiukan lisää.

Runko on siis geometrialtaan täsmälleen sama kuin Spessun lippulaiva-brändi S-Works, mutta kuidun laadussa saattaa olla jotain eroa. En pystynyt kuitenkaan itselleni perustelemaan parin tonnin lisähintaa pelkästään brändistä, joten päädyin rakentelemaan fillarini Specialized-rungosta.

Tangoksi arvoin aluksi 3T Brezza II:n, mutta matkan varrella se vaihtui 3T Ventus II:ksi, kun kerta halvalla sai. Ventushan mulla oli Cervelossakin, joten se on tuttu ja nopee. Ventus II:ssa jarrukahvat kaartuu hiukan alaspäin, joten pikkasen arveluttaa kuinka käytännöllinen tuo on mäissä kun asento on kippurasarven ala- ja yläotteen välimaastossa. Lisäksi takapullon noukkiminen pikkasen etukyyryssä voi vaatia treeniä sekin.

Kabiiniin kuuluu tangon lisäksi myös XLabin tornado ja tuohon sarvien väliin sitten tuikataan telineeseen normaalikokoinen juomapullo. Sarvien etuosaan sain hyvin sovitettua tilaa mittarille, BarFlyn pidike on tuohon sopivan siro ja tukeva. Kuvassa näkyy myös tankojen päässä napit vaihtajille, eli sähkövaihteet on mukana, tottakai, Shimano Ultegra Di2:ssa oli niin sopiva hinta-laatusuhde tänä päivänä, että oli ihan pakko siirtyä mekaanisistä vaihteista pois.

Shivissä on myös rungon sisälle integroitu juomasysteemi, eli sinne menee juomapullon verran nestettä, joka imaistaan camelback-tyyppisellä letkulla ulos. Letku kiinnittyy magneetilla aerotankoon ja on   siitä näppärä ottaa käyttöön. Tuo pussi & letku - systeemi on vielä matkalla Suomeen, eli en ole päässyt vielä testaamaan käytännössä miten helppo se on käyttää sekä pitää puhtaana basilleista.

Kolmas juomapullo tuleekin sitten kiinni satulan taakse XLabin Gorilla XT - kiinnityksellä. Tämä on lähinnä pitkiä matkoja ja treenejä varten. Sprinteissä pärjännee noilla etupään nesteillä riittävän hyvin. Satula on Bontragerin halkiosalula, joka on minusta ollut hivenen parempi kuin ISM:it kahdesta syystä: 1. se on vähän pidempi, eli pystyy hiukan vaihtelemaan asentoa, joka on varsinkin pitkillä matkoilla ihan tervetullut lisä. 2. halkion kokoa pystyy säätelemään kapeammaksi ja leveämmäksi mielihalujen mukaan.

Jarruina on Maguran hydraulijarrut, jotka on kyllä aivan loistavat. Mulla kun ei oo maantiepyörää, vaan tällä pykillä mennään myös vuorille, niin jarrujen on syytä toimia kuin tauti. Cervelon kanssa oli muutamia aika raikkaita tilanteita sen takia kun jarrut ei olleet ihan tällä tasolla. Magura on tullut ryminällä viime vuosina myös triathloniin ja ainakin Cervelon ja Spessun yläpään pyöräpaketeissa on nämä samat jarrut. Etujarrun aerodynamiikassa on Spessulla vielä tekemistä, se tököttää aikalailla tuulenhalkojana verrattuna esim. P5:n aerodynamiikkaan. Takaajarru sen sijaan on hyvin piilossa ilmavirralta, samoin kun sen takana oleva sähkövaihtajien akku.

Rungon alaosaan kuuluu myös eväsboxi "Fuelcell", jonka alaosaan olisi tarkoitus tunkea varatuubi, co2-patruunat ja pienempiin reikiin paikkauslitkut. Päällysosa on erillinen ja siihen pääsee käsiksi yläkauutta. Sinne tulee sitten geelit, patukat ja muu buffet-pöytä pidempiä reissuja varten. Pikkasen haastavaa näyttää olevan tuubin tunkeminen tuonne boxiin, joten voi olla että sille täytyy etsiä joku muu paikka.

Voimansiirtoon valikoituikin sitten jo hyväksi todetut Rotorin ovaalit Q-ringit ja niille kaveriksi Rotorin aerokammet. Vähän oli mielessä lähteä kokeilemaan lyhyempiä kampia, kun niistäkin on viime vuosina aika paljon kouhkattu, mutta päädyin kuitenkin suht vakiomittaisiin 172.5mm kampiin. Katotaan sitten niiden pyhyempien kampien kokeilua tuonnempana. Sen sijaan otin nyt kokeiluun Speedplayn polkimet aiempien Lookien sijaan. Erona on se, että jalka pääsee enemmän "elämään" näissä, eli fiilis ei ole ihan niin lukittu. On mulla Lookitkin hyllyllä edelleen, jos nuo alkaa tuntua huonolle.

Kiekkoja en alkanut vaihtamaan, sillä Enve 8.9:t on nopeet. Profiilin korkeus siis on edessä 85mm ja takana 95mm. Lisäksi etukiekko on hiukan pulleampi, joka auttaa taas kovalla tuulella jolloin etulaikka ei ole niin herkkä kovassakaan tuulessa. Kaverina näille kiekoille käytän edelleen renkaina Continentalin Competitioneita, jotka on nekin rullaavat & nopeat, mutta ei myöskään mene puhki ei sitten millään.

Näillä mennään siis tänä kesänä. Hiukan oli haikea olo Cervelo P2:sta luopua, kun on aika monta mieleenpainuvaa seikkailua yhdessä koettu, mutta kyllä sekin aika nopeasti unohtui kun uusi morsian saatiin kotiin. Nyt vaan äijä terveeksi ja baanalle!

Flunssa

Noniin kauan sitä rallia taas kestikin. Tyttö on ollut lunssassa jo parisen viikkoa ja pieniä oireita mullakin on ollut jo alkuviikosta lähtien. Keskiviikkona sain tehtyä vielä hyvän vk-juoksutreenin, tosin siinäkin viimeisimmissä keuhkoissa vähän jo ahisti ja lenkin jälkeen reipasta yskimistä. Tarvii nyt ainakin tämä päivä tässä ottaa rauhallisesti ja saada tuo lima ainastkin tuolta kurkun pohjalta poies. Vähän huonosti lyö tämä tauti tällä kertaa päälle ja sen takia onkin ollut epävarma olo koko alkuviikon onko tauti tulossa vaiko eikö ja voiko treenata kevyesti vaiko täysi lepo? Tarttis olla joku mittari, joka kertoisi tylysti mikä on tilanne.

Noh, mennään nyt päivä kerrallaan ja tsekataan tilanne seuraavan kerran huomenaamusta.

Hyvä ralli päällä

Pari viikkoa on järsitty kortisonia ja ruho on taittunut uskomattoman hyvään kuntoon. Treeni maistuu, palautuminen on parasta sitten teinivuosien ja joka lajissa tuntuu vauhdit paranevan päivä päivältä. Tuohan vetää tietenkin naaman hevosenkengälle ja fiiliksen tappiin. Erityisesti juoksu ei mun mielestä ole kulkenut koskaan näin hyvin. En nyt ole tietenkään mitään testijuoksua juossut, mutta kaikki juoksut tuntuvat helpolta, oli sitten kyse vk-viritelmästä, peruslenkistä ja pidemmästä ja vauhditkin jo sinne päin. Jarruttelin treeneissä sen reilun viikon ja loppuviikosta aloin lisätä erityisesti määrää peliin kun tuntui hyvältä. Tässä on nimittäin pk-kausi ollut kohtuu katkonainen ja vajavainen. Tehoja ehtii sitten ottaa kesän kynnyksellä. Toki joitain tehon tynkääkin on ollut mukana, mutta niissä erityisesti oon ollut nyt varovainen.

Uintiin tuli aivan uutta nostetta kun hommasin kuvassa olevat neopreenihousut. Pystyy treenaamaan märkäpukutyyppistä uintia enempi ja olen muutenkin jättänyt pikkuhiljaa pullista pois kuvioista niin saa uinnista luonnollisempaa. Ja noilla saa sen fiiliksen miltä se liuku pitäisi tuntua ja pystyy keskittymään käsivedon taloudellisuuteen kun ei tarvii koko ajan tapella sen uintiasennon ja jalkojen roikkumisen kanssa. On kyllä hyvät, mutta uin minä toki suurimman osan uinneista edelleen normi-speedoilla.

Viime viikolla tuli kasaan lähes 17h, joten nyt on mopon keuliminen tosiasia ja sen kanssa saa nyt olla tarkkana. Toisaalta, nautitaan nyt tästä hetkestä kun kulku on kohdillaan niin kauan kun sitä piisaa.