T10 ja tähystystä

Tällä viikolla alkoi tehojen tiristely ruhosta. Ensimmäinen merkki tästä on T10-treenit keskiviikkoisin, jossa poiketaan vähän mukavuusalueelta ja tuutataan Ironmanille hiukan ylivauhtista settiä. Kyseessä sellainen kolmen tunnin setti, jossa vieraillaan kaikissa lajeissa vk:lla ihan kiitettävästi. Tai voihan sitä nuo treenit iisimminkin ottaa, mutta porukka ympärillä hiostaa niin, että ei pysty. Ekalla kertaa oli ohjelmassa ensin tupladuathlon, eli verrojen jälkeen survottiin n. 2+10+2 ensin vk1:llä ja sitten 1+5+1 vk2:lla. Tai tämä oli minun tulkintani setistä näin suurinpiirtein. Vk2 tuli ruholle vähän puskista yllättäen ja tilaamatta, joten rykäisin vastatuuleen railakkaasti jalat alta itseltäni niin, että jälkimmäinen juoksu ei oikein enää lähtenyt. Väliin pikku verralla uimahallille ja hallilla reipas uinti, joka ainakin itsellä meni vk:lle ja ihan rajamaille. Vajaa tunti eri pituisia sarjoja 25m-50m-100m ja väleihin pidempiä siivuja kevyemmin. No viimeisessä kaksvitosissa jo alkoikin jalat kramppaamaan railakkaasti, joten kiittelin että setti oli vihdoin ohi.

Ihan oppikirjamaista palauttelua en pystynyt tämän setin jälkeen tekemään, sillä perjantaina oli tiedossa tähystys, jota varten pitää olla pari päivää heikommalla hapella safkan suhteen. Taisin syödä kahden päivän aikana kanaliemikuution ja juhlaillallisena oikein lihaliemikuution. Toki kirkasta nestettä niin paljon kuin pystyin.

Tähystys oli tällä kertaa todella miellyttävä kokemus, jos se nyt ikinä sitä on kun neljä mimmiä pyörii hanurin ympärillä. Mutta ei mitään kipuja missään kohtaa ja sain samalla proseduurin aikana anatomian oppituntia laajakuvaruudun välityksellä kun homma eteni. Ja mikä parasta paksusuoli näytti lähes terveeltä, eli ei mitään merkkejä aktiivisuudesta, jotain vanhoja jäämiä alkuvuoden aktivoinnista, mutta muuten näytti ekaa kertaa taudin diagnosoinnin jälkeen tosi hyvältä. Lekurin kanssa summattiin, että syyskuussa aloitettu uusi lääkitys, Azamun, alkaa tehota. Azamun on siis solusalpaaja, eli ei nyt ihan kevyt lääke, tosin määrät on mikroskooppisen pieniä syöpälääkitykseen verrattuna. Tämä on täsmälääkitys sellaiseen taudinkuvaan, jossa kortisoni kyllä tehoaa, mutta tulehdus uusii turhan usein. Azamun vaatii sen 3-4kk ennen kuin alkaa kunnolla vaikuttamaan ja vähän jo pelkäsin, että tämä ei mulla toimikaan kun alkuvuodesta suoli alkoi hiukan aktivoitumaan. Nyt näyttää kuitenkin hyvältä ja lääkitys jatkuu samalla lailla. Kontrollia sitten tuonne syksylle.

Yleensä en pysty pariin päivään tähystyksen jälkeen mitään tekemään, mutta tällä kertaa suunnistin ensin suoraan Soittoruokala Saludiin, lapioin tuplalounaan naamariin ja siitä sitten istuttiinkin jo parin tunnin päästä parvekkeella trainerin päällä ja poljettiin onnesta soikeena 2,5h mankelia. Muutenkin ihan hyvä viikko ja riittävästi määrää (15h), sekä tehoja. Tästä tää lähtee nousuun kohti Rothia!