Tänään setti oli verraa 250m, johon perään 10x25m kylkiuintia räpylöillä ja 10x25m yhden käden uintia. Nämähän meni jo kärkeen reisille, kun yritin lapioin jo verraa kuin tuulimylly sellaisella frekvenssillä, ettei ruho kyllä ehtinyt liukua missään vaiheessa. Ja kylkiuinnissa rentous on kyllä kaukana mun habituksesta.
Noh, näiden räpeltelyjen jälkeen lapioin lättäreillä satasia jonkusen verran. Jossain vaiheessa Miikka pulahti altaaseen ja vitutus oli suuri, kun pysyin hätinä herran verravauhdissa lättäreillä ja satasen pätkissä. Frekvenssi kyllä rauhoittui lättäreillä, mutta rentous puuttui edelleen. Väliin vedin pari satasen siivua pelkillä potkuilla ja räpylöillä. Loppuun otin vielä muutaman 200m siivun pulliksella ja alkoi lopussa tajuamaan Miikan väännettyä rautalangasta miten taajaan ne tuulimyllyt pitäisi heilua, että saa liukua paremmin mukaan ja uintiin myös rentoutta ja niitä palautusvaiheitakin. On tää vaan niin vaikeeta. Ja on se vaan niin helpon näköistä kun seuraa Miikan uintia takavasemmalta. Ei se auta kuin vissiin muuttaa asumaan tuonne altaaseen.
Huomenna piti juosta 5km testijuoksu Rauhiksessa täysiä, mutta sen verran tuo viime viikon flunssailu tuntuu jäsenissä, että taitaa jäädä vk-treeniksi tuo femma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti