Bike Porn - Shiv

Vihdoinkin se on kotona, nimittäin Specialized Shiv triathlon-tykki kaikilla herkuilla. Mieluusti olisin tuolla ulkona mankeloimassa, mutta flunssa numero neljä tälle vuotta imuroitui todennäköisesti päivähoidon kautta kitusiin, joten käännetään sitten veistä haavassa hiukan lisää.

Runko on siis geometrialtaan täsmälleen sama kuin Spessun lippulaiva-brändi S-Works, mutta kuidun laadussa saattaa olla jotain eroa. En pystynyt kuitenkaan itselleni perustelemaan parin tonnin lisähintaa pelkästään brändistä, joten päädyin rakentelemaan fillarini Specialized-rungosta.

Tangoksi arvoin aluksi 3T Brezza II:n, mutta matkan varrella se vaihtui 3T Ventus II:ksi, kun kerta halvalla sai. Ventushan mulla oli Cervelossakin, joten se on tuttu ja nopee. Ventus II:ssa jarrukahvat kaartuu hiukan alaspäin, joten pikkasen arveluttaa kuinka käytännöllinen tuo on mäissä kun asento on kippurasarven ala- ja yläotteen välimaastossa. Lisäksi takapullon noukkiminen pikkasen etukyyryssä voi vaatia treeniä sekin.

Kabiiniin kuuluu tangon lisäksi myös XLabin tornado ja tuohon sarvien väliin sitten tuikataan telineeseen normaalikokoinen juomapullo. Sarvien etuosaan sain hyvin sovitettua tilaa mittarille, BarFlyn pidike on tuohon sopivan siro ja tukeva. Kuvassa näkyy myös tankojen päässä napit vaihtajille, eli sähkövaihteet on mukana, tottakai, Shimano Ultegra Di2:ssa oli niin sopiva hinta-laatusuhde tänä päivänä, että oli ihan pakko siirtyä mekaanisistä vaihteista pois.

Shivissä on myös rungon sisälle integroitu juomasysteemi, eli sinne menee juomapullon verran nestettä, joka imaistaan camelback-tyyppisellä letkulla ulos. Letku kiinnittyy magneetilla aerotankoon ja on   siitä näppärä ottaa käyttöön. Tuo pussi & letku - systeemi on vielä matkalla Suomeen, eli en ole päässyt vielä testaamaan käytännössä miten helppo se on käyttää sekä pitää puhtaana basilleista.

Kolmas juomapullo tuleekin sitten kiinni satulan taakse XLabin Gorilla XT - kiinnityksellä. Tämä on lähinnä pitkiä matkoja ja treenejä varten. Sprinteissä pärjännee noilla etupään nesteillä riittävän hyvin. Satula on Bontragerin halkiosalula, joka on minusta ollut hivenen parempi kuin ISM:it kahdesta syystä: 1. se on vähän pidempi, eli pystyy hiukan vaihtelemaan asentoa, joka on varsinkin pitkillä matkoilla ihan tervetullut lisä. 2. halkion kokoa pystyy säätelemään kapeammaksi ja leveämmäksi mielihalujen mukaan.

Jarruina on Maguran hydraulijarrut, jotka on kyllä aivan loistavat. Mulla kun ei oo maantiepyörää, vaan tällä pykillä mennään myös vuorille, niin jarrujen on syytä toimia kuin tauti. Cervelon kanssa oli muutamia aika raikkaita tilanteita sen takia kun jarrut ei olleet ihan tällä tasolla. Magura on tullut ryminällä viime vuosina myös triathloniin ja ainakin Cervelon ja Spessun yläpään pyöräpaketeissa on nämä samat jarrut. Etujarrun aerodynamiikassa on Spessulla vielä tekemistä, se tököttää aikalailla tuulenhalkojana verrattuna esim. P5:n aerodynamiikkaan. Takaajarru sen sijaan on hyvin piilossa ilmavirralta, samoin kun sen takana oleva sähkövaihtajien akku.

Rungon alaosaan kuuluu myös eväsboxi "Fuelcell", jonka alaosaan olisi tarkoitus tunkea varatuubi, co2-patruunat ja pienempiin reikiin paikkauslitkut. Päällysosa on erillinen ja siihen pääsee käsiksi yläkauutta. Sinne tulee sitten geelit, patukat ja muu buffet-pöytä pidempiä reissuja varten. Pikkasen haastavaa näyttää olevan tuubin tunkeminen tuonne boxiin, joten voi olla että sille täytyy etsiä joku muu paikka.

Voimansiirtoon valikoituikin sitten jo hyväksi todetut Rotorin ovaalit Q-ringit ja niille kaveriksi Rotorin aerokammet. Vähän oli mielessä lähteä kokeilemaan lyhyempiä kampia, kun niistäkin on viime vuosina aika paljon kouhkattu, mutta päädyin kuitenkin suht vakiomittaisiin 172.5mm kampiin. Katotaan sitten niiden pyhyempien kampien kokeilua tuonnempana. Sen sijaan otin nyt kokeiluun Speedplayn polkimet aiempien Lookien sijaan. Erona on se, että jalka pääsee enemmän "elämään" näissä, eli fiilis ei ole ihan niin lukittu. On mulla Lookitkin hyllyllä edelleen, jos nuo alkaa tuntua huonolle.

Kiekkoja en alkanut vaihtamaan, sillä Enve 8.9:t on nopeet. Profiilin korkeus siis on edessä 85mm ja takana 95mm. Lisäksi etukiekko on hiukan pulleampi, joka auttaa taas kovalla tuulella jolloin etulaikka ei ole niin herkkä kovassakaan tuulessa. Kaverina näille kiekoille käytän edelleen renkaina Continentalin Competitioneita, jotka on nekin rullaavat & nopeat, mutta ei myöskään mene puhki ei sitten millään.

Näillä mennään siis tänä kesänä. Hiukan oli haikea olo Cervelo P2:sta luopua, kun on aika monta mieleenpainuvaa seikkailua yhdessä koettu, mutta kyllä sekin aika nopeasti unohtui kun uusi morsian saatiin kotiin. Nyt vaan äijä terveeksi ja baanalle!

Flunssa

Noniin kauan sitä rallia taas kestikin. Tyttö on ollut lunssassa jo parisen viikkoa ja pieniä oireita mullakin on ollut jo alkuviikosta lähtien. Keskiviikkona sain tehtyä vielä hyvän vk-juoksutreenin, tosin siinäkin viimeisimmissä keuhkoissa vähän jo ahisti ja lenkin jälkeen reipasta yskimistä. Tarvii nyt ainakin tämä päivä tässä ottaa rauhallisesti ja saada tuo lima ainastkin tuolta kurkun pohjalta poies. Vähän huonosti lyö tämä tauti tällä kertaa päälle ja sen takia onkin ollut epävarma olo koko alkuviikon onko tauti tulossa vaiko eikö ja voiko treenata kevyesti vaiko täysi lepo? Tarttis olla joku mittari, joka kertoisi tylysti mikä on tilanne.

Noh, mennään nyt päivä kerrallaan ja tsekataan tilanne seuraavan kerran huomenaamusta.

Hyvä ralli päällä

Pari viikkoa on järsitty kortisonia ja ruho on taittunut uskomattoman hyvään kuntoon. Treeni maistuu, palautuminen on parasta sitten teinivuosien ja joka lajissa tuntuu vauhdit paranevan päivä päivältä. Tuohan vetää tietenkin naaman hevosenkengälle ja fiiliksen tappiin. Erityisesti juoksu ei mun mielestä ole kulkenut koskaan näin hyvin. En nyt ole tietenkään mitään testijuoksua juossut, mutta kaikki juoksut tuntuvat helpolta, oli sitten kyse vk-viritelmästä, peruslenkistä ja pidemmästä ja vauhditkin jo sinne päin. Jarruttelin treeneissä sen reilun viikon ja loppuviikosta aloin lisätä erityisesti määrää peliin kun tuntui hyvältä. Tässä on nimittäin pk-kausi ollut kohtuu katkonainen ja vajavainen. Tehoja ehtii sitten ottaa kesän kynnyksellä. Toki joitain tehon tynkääkin on ollut mukana, mutta niissä erityisesti oon ollut nyt varovainen.

Uintiin tuli aivan uutta nostetta kun hommasin kuvassa olevat neopreenihousut. Pystyy treenaamaan märkäpukutyyppistä uintia enempi ja olen muutenkin jättänyt pikkuhiljaa pullista pois kuvioista niin saa uinnista luonnollisempaa. Ja noilla saa sen fiiliksen miltä se liuku pitäisi tuntua ja pystyy keskittymään käsivedon taloudellisuuteen kun ei tarvii koko ajan tapella sen uintiasennon ja jalkojen roikkumisen kanssa. On kyllä hyvät, mutta uin minä toki suurimman osan uinneista edelleen normi-speedoilla.

Viime viikolla tuli kasaan lähes 17h, joten nyt on mopon keuliminen tosiasia ja sen kanssa saa nyt olla tarkkana. Toisaalta, nautitaan nyt tästä hetkestä kun kulku on kohdillaan niin kauan kun sitä piisaa.

Tavaraa tuulettimessa

Viime viikko meni muuten samalla, vähän kovemmalla määrällä ja laadulla, poislukien keskiviikko (jolloin olin tiistai-illan oksentelun jälkeen vielä vähän heikommassa hapessa ja pelkästään uin kevyesti) ja lisäksi viikonlopun Hesan visiitin takia varsinainen pitkä lenkki jäi väliin. Näistä johtuen määrät jäi reiluun 10h:iin, mutta onhan siinäkin. Tein pitkästä aikaa kovemman punttitreenin jaloille torstaina ja sehän veti äijän aika mukavasti jumiin loppuviikosti. Tiistain juoksun perusteella tuo jumi oli parin päivän urheiluttomuuden ansiosta jo kadonnut, mutta alaselän (maastaveto) lihaksistossa tuntuu jotain vielä viikon jälkeenkin! Aika rivakkaa palautumista siis. Maanantain minor operaation takia su ja ma lepopäiviä. Lisäksi rapsahti 7 viikon kortisonikuuri, joten tarvii ottaa pari seuraavaa viikkoa vähän kevyemmin. Mitään treenikieltoa ei ole, kunhan annan kropalle vähän enemmän energiaa korjata ittensä. Tulossa on vielä ennen kesäkuuta kaksi jenkkireissua, joten onhan tämä talvi ja kevät ollut ja tulee olemaan tosi rikkonainen treenaamisen kannalta. Notta se on ihan hyvä etten ole sitoutunut täydelle matkalle vielä tälle vuotta. Katotaan sitten Joroisten jälkeen mikä on fiilis ja kunto.

Yllä oleva kuva on Milano-San Remo klassikon loppusuoralta, joten kyllä, tuokin keväinen herkku, klassikkosarja on taas alkanut. Keulan olkapään takanahan jo läähättääkin ajokoira tapaan Cancellara, joten saas nähdä tämän viikon lopun klassikoissa (E3 perjantaina ja Gent-W sunnuntaina) kuinka tempohevonen taas siellä kärjen tuntumassa huohottaa.

Hidas, väsynyt ja kankea

Ei käy kortti nyt kirkon miehelle. Sain kyllä määrää tälle viikolle sovitettua mulle ybermaksimaaliset 16h ja sen kyllä huomaa. Mitenkään yliväsynyt olo ei ole ollut, mutta erityisesti uinnit ovat olleet entistä hankalampia kun alkaa määräjumia olla päällä. Ja olo altaassa muutenkaan ei ole tuntunut notkealta ja nopealta. Kokeilin jopa märkäpukuakin kesän jäljiltä päälle ja meinasin tukehtua. Noh, tämä oli kyllä tiedossakin, että jotain tällaista saattaa seurata. Juoksuun koetin ottaa vähän tehojakin, mutta vauhdit on kateissa sielläkin. Hyvä juttu nyt on tietysti se, että on sentään terve ja pystyy treenaamaan, joten ei tämä nyt ainakaan pahempaan suuntaan mene.

Huomenna tarkoitus ottaa vähän kevyempi päivä väliin, mutta kyllä tätä jatketaan vielä perjantaihin asti. Sen jälkeen tuleekin 4-5 päivää pakostakin vähemmän treenejä kunnes taas määrämättö jatkuu. Toukokuun alusta alkaa vasta tehoilu todenteolla, mutta toki hiukan tarttis ahistaa sitä ennenkin, ainaskin juoksussa. Josko sitä saisi itsensä edes viimeisen Teivocupin viivalle 5.4 sellaiseen kuntoon, että kehtaa lähteä juoksemaan.

Ameriikan meininkiä

Tämä viikko menikin sitten osimoilleen Käliforniassa ja sen jälkikaiuissa. Reissuhan lähti mallikkaasti liikkeelle kun pujottivat Herzillä varatun Toyotan sijaan avo-Mustangin alle. No palauduin tuosta alkupommista yllättävän hyvin ja vältyin kaikkien yllätykseksi myös ylinopeussakoilta koko reissun ajan. Faktahan on, että ei näillä reissuilla kauheasti ehdi treenata, eikä oikein pystyiskään, kun lennoistakin pitää palautua ensin ennen kuin pystyy ruhostaan mitään ulosmittaamaan.

Sen verran kuitenkin pitää olla pelisilmää, että varatussa hotellissa pitää olla kunnollinen ulkoallas ja siellähän tulikin kelluttua joka aamu klo 5.00. Yllättäen oli jopa vielä muitakin uimareita tuolloin. Uinti oli kyllä pääosion sellaista kevyttä lätkyttelyä, muutama satkun sarja leivottuna mukaan vähän kovempaa.


Pari kertaa kokeiltiin kuvassa olevan aboriginaalin kanssa myös fillarointia kohtuu mäkisissä maisemissa. Nooh, ensimmäinen tyssäsi jo 20min kohdalla, kun Terpan tuubi teki laupeuden. Ja yllättäen varatuubit sun muut loistivat poissaolollaan. Kostoksi juostiin sitten mäkiä niin, että muistaa ensi kerralla vähintään litkut mukaan. Toinen fillari olikin sitten astetta ahtaampaa toimintaa härmän pojalle. Ei ollut ruho ihan valmistautunut tässä kohtaa vuotta tuollaisiin nousuihin. Vaikka Terppa ystävällisesti antoikin bränikän kippurasarvi-Trekin mun alle, niin saa poika pitää pallopaitansa. Ei mitään asiaa kyytiin. Nooh, nyt vedetään kuukausi järjetöntä settiä ja pääsiäislomilla kun mennään koko perheen voimin tuonne, niin sopii yrittää tiputtaa kelkasta. Parin tunnin setti riitti tätä lystiä tällä kertaa.

Jonkin verran tuli osteltua jenkkimerkkistä Tri-kamaa, muun muassa kahdet Newtonit lisää. Sen verran oon tykästynyt tuohon Newtonin ideaan, että käteen jäi tällä kertaa Distance Elitet (210g) ja MV3 (157g). Saas nähdä uskaltaako nuilla jälkimmäisillä edes vetoja juosta. Nuo ensimmäiset tuli jo reissulla pariin kertaan sisäänajettua ja hyviksi havaittua.

Haalarihommia

Noniin, alkaa päästä taas tekemisen makuun ja sehän maistuu. Aika pohjalta joutuu taas alkaa rakentamaan, mutta sehän siinä on hianoo, että kunto nousee treeni treeniltä. Pidän omat hiihtolomani vasta pääsiäisenä, joten töissä tämän viikon, joten 14,5h treeneissä oli oma sovittelemisensa, mutta onnistui kuitenkin suhteellisen helposti. Vaikka Arhinmäen mukaan tuo on mahdotonta. Mukana neljä uintia. Maanantain lähes hukkumiskuolemasta homma eteni kohtuu rapsakoihin (mulle) satasen vetoihin perjantaina. Tosin, tuli Juusolta ja Tiinalta sellaista palautetta tekniikasta torstaina, notta aloin jo epäillä miten on mahdollista edes päästä eteenpäin tällä mun räpiköinnillä.

Vaikka fiilis on treeneissä hyvä, karu totuus on, että äijä on vaiheessa. Sen huomasin erityisesti torstain ja sunnuntain vähän pidemmillä fillarilenkeillä. Sai aika tuskissaan jojotella peesissä ja jalat tyhjeni siinä 1,5h kohdalla.

Juoksuakin lisäsin pikkuhiljaa matkaa lisäten ja eilen tunnin juoksu maistui jo todella hyvälle. Ei ollut kyllä mittaria mukana, joten vauhdista ja sykkeistä ei hajuakaan.

Ja just kun pääsi vauhtiin, niin ensi viikko meneekin San Diegossa. Aamulla 6.15 lento Pirkkalasta ja takaisin pe-la välisenä yönä. Töitä tietysti paikan päällä vähintäänkin riittävästi, mutta yritetään veli Setolan kanssa sovitella muutama vuoristoetappikin sekaan.