Redmonder

Tämä viikko heilahti ohi liukkaasti Redmondissa, Microsoftin poikien huostassa. Kaupunkiin laskeutunut lumi ja jää piti huolen siitä, että jengi oli ihan kuutamolla, sekä Annalan urheilut keskittyi sisäsiistiin sisäurheiluun.

Onneksi löysin ihan hotellin vierestä LA Fitness - nimisen kuntokeskuksen, jonne hommasimme Mr Katalan kanssa 10 päivän ilmaiset visitor - passit ja suunnistettiinkin sinne joka aamu 5.00. Vieressä oleva kuva on kyseiseltä salilta, joka on kolmessa tasossa oleva kompleksi, joissa tuon lisäksi on varsinainen sali-osio ja alakerrassa 25 yardin uima-altaat. Pääosin tuli siis uitua reissussa tunnin seteissä, tyyliin alkuverra, tekniikkaosio, pidemmät vedot lättäreillä ja ilman, sekä lyhyemmät/kovemmat sarjat. Lisäksi jolkottelin hotellin juoksumatolla muutaman kevyemmän ja yhden kiihtyvän. Tarkoituksena oli myös juosta London Heathrowlla eilen paluumatkalla, kun oli vajaa 5h vaihtoaika, mutta se homma kusi alkuunsa, kun Redmondin pojat ei saaneet konetta ylös ajallaan jään ja sohjon keskellä. Joten, sinänsä mielenkiintoinen setuppi juoksennella Heathrown lähimaastossa jäi happotestaamatta.

Jätin tänään uinnin väliin, kun oli sen verran kuula sekaisin eilisestä 24h reissaamisesta. Sen sijaan suunnistin joukon jatkoksi Pirkkahalliin, jossa ohjelmassa oli 1h30 juoksutreeni. Hiukan pidempi alkuverra alle ja perään tekniikkaosio, jossa pakarajuoksua, kuopaisuja, polven nostoja ja muuta mukavaa. Perään sitten muutamia tonneja vaihtelevilla vauhdeilla 3.50-5.00 välillä. Perään sitten 300m siivuja vauhtia hiukan vaihdellen aerobisen kynnyksen molemmin puolin. Tunnin juoksentelun jälkeen kokeiltiin muutama 200m veto. Kun ensimmäinen tuli rennosti 30.8s, kokeilin piruuttani kuinka maksimit lähtee. Ja lähtihän se: 28.4s on tällaiselle Ironman-nylkylle jo ihan hyvin. Loppuun vielä 600m sarjoja vaihtelevilla vauhdeilla ja loppuverra. Ihan hyvä setti ja kohtuullisesti jaksoi, vaikkakin kapulat oli lennon jälkeen vähän letkut ja sykkeet liiankin herkässä.

Huomenna aamusta Pirkkahalliin 3h yhdistelmille ja ensi viikko kokeillaan treenailla sen minkä ehtii, mutta viikonloppu meneekin sitten Himoksella pujottelun merkeissä. Tammikuu on siis ollut kohtuu rikkonainen, niin kuin tiesin etukäteenkin, mutta helmikuussa aletaan sitten treenaamaan kunnolla. Mutta tästä sitten ensi viikon lopulla enempi.

Peesausta

Viime viikon lopun olin pidennetyllä viikonlopulla Belgiassa lomailemassa, joten kirjoittelu ja harjoittelukin jäi vähän vähemmälle huomiolle. Sen sijaan tuli levättyä paljon, joten ainakin vielä maanantaina ruho oli virtaa täynnä, mutta eiköhän se saada tässä viikon loppuun mennessä väsytettyä.

Eilen lapioitiin Tapsan kanssa mukavanoloinen peesaus-treeni altaassa. Aamulla juoksin kevyesti alle reilun puoli tuntia matolla ja illalla 1h15 uintia, jossa pääsettinä oli alkuverran ja tekniikkaosioiden jälkeen 3x300m 6min lähdöllä ja pienen palautuksen (50m) jälkeen sama juttu pull & lätt ja 5.50 lähdöllä. Tarkoitus oli uida ekat setit noin 5.30 ja puolet matkasta vetäen Tapsaa ja puolet matkasta peesaten. Jälkimmäinen osuus tarkoitus uida noin 5.15 vauhteihin. Toteutus onnistui hienosti ja ekat setit osui 2s sisään: 5.30, 5.29 ja 5.31. Jälkimmäinen setti meni myös hyvin vaikka väsymystä oli jo jonkin verran alla ja habituksesta havaittavissa: 5.18, 5.15 ja 5.12. Sataset kaikissa seteissä hyvin tasavauhtisia. Settien jälkeen ei ollut edes kieli kovin pitkällä suusta, sillä tarkoitus oli uida sellaista matkavauhtia, että kilsa menisi helposti. Alkaa siis tuossa 1.40-1.50 välillä olemaan vauhti aika hyvin kontrollissa ja ei ole ihan arpapeliä mitä vauhtia milloinkin mennään. Lisäksi peesauksen etu tuli taas koettua, niin paljon helpommin matka taittui aina peesissä. Treenata tuota peesausta kuitenkin pitää, että pystyy rennosti riittävän lähellä uimaan.

Nyt vaan settien pidentämistä kesää kohden ja hyvä tästä tulee. Frankuissa pitäisi 1.45/100m matkavauhti olla hallussa, niin ei tarvii ihan yksin pyöräillä. Ollaan tällä hetkellä niin tasavauhtisia Gyntherin kanssa uinnissa, että tällaiset treenit on lähes nautinnollisia pistellä menemään.

Wattitestejä ja uintia

Aamusta otettiin taas nahkakompassiin suunnaksi Suomen maineikkain urheilulaboratorio, nimittäin Litmasen autotalli. Tarkoituksena oli kokeilla varsinaisia laktaattitestejä varten, miten hyvin powertapilla pystyy vakioimaan tehontuoton ja soveltuisko se tähän hommaan.

Alle ensin 30min lämpöjä ja sitten tuupattiin Litmasen levykiekko powertappeineen alle ja alettiin nykimään watteja ylöspäin. Lähtökohtahan oli se, että jostain syystä edelleen pientä etoamisen tunnetta kropassa, vaikka varsinaisesti laatta ei lennäkään. Ruokahalut kuitenkin tästä johdosta heikot ja aamulla sain nakerrettua vain palasen huopatossua. Noniin, asetettiin 125W koneeseen, eli minuun ja alettiin polkemaan 3min settejä ja aina nostettiin 25W kuormaa tämän jälkeen. Kadenssi pyrittiin vakioimaan vaihteilla mahdollisimman lähelle 80:tä. Tätä hupia ei sitten kovin kauaa tarvinnut jatkaa, kun 250W:n kohdalla oli jo sykkeet 180 ja reidet huusi jo hoosiannaa. Sai jäädä tällä kertaa tähän. Sykkeet kapusivat muistikuvani mukaan n. 10 pykälillä 123 -> 133 -> 143 -> 154 -> 166 -> 180.

En osaa noista wateista sanoa mitään, kun tämä oli mulle eka kerta. Referenssinä Litmanen polki saman setin 275W asti ja aika rajoilla näytti lopussa olevan. Pete on toki mua jonkin verran isompi, joten pitäähän se mennäkin. En myöskään osaa sanoa miten nämä watit suhtautuu muihin vehkeisiin, mutta tärkeintä on nyt tehdä tällä levyllä testit jatkossa ja seurata edistystä. Ja tietenkin vielä tärkeempää on mitata laktaatit myös seuraavaksi. Yllätyin kyllä että sain sykkeet nuin korkeeksi trainerilla, kun tuntuu, että lihasten puute rajoittaa edelleen menoa fillarilla erityisesti tuolla yläpäässä.

Ja perään sitten uintia tunti Kalevassa. Eihän tuo pitkä testitreeni ollut pyörän päällä, mutta tuntuihan se. Erityisesti kun otettiin 3x300m lätt & pull, niin oli sen verran väsynyttä touhua (ja hidasta), että jätettiin kahteen. Oma epäilykseni on ollut jo jonkin aikaa, että jotain tulee tehtyä lättäriuinnissa nyt väärin, kun se ei kulje. Tai sitten vaan lajivoima nyt puuttuu, joka näkyy erityisesti lättäriuinnissa. Tai sitten on vaan muuten kroppa vähän väsy. Noh, en tiedä, mutta 1.45/100m noissa vedoissa oli jo liian kova vauhti. Loppuun uitiin vielä 5x25 40s lähdöillä, jotka menivät 18,7-18,9 väliin kaikki ja sit vielä palauttelun jälkeen maksimi 16,8. Kyllä noi vauhdit taas itselle ainakin riittävät, enempi ongelmaa on nyt noissa lättärivedoissa ja pidemmissä siivuissa.

Josko tästä painuis uudenvuoden viettoon maltilla, niin sitä pääsis aamusella vielä Pirkkahalliin yhdistelmille.

Triangeli

Tiistaina iski täydellä teholla, salakavalasti ja puun takaa laattatauti, jonka imuroin 100%:lla todennäköisyydellä suvun nulikkalauma joulun pyhinä. Tiistai meni siis vällyjen alla ja olo luokkaa pahin krapula ikinä.

Kun eilisen tunnin varovaisen uintitreenin aikana pysyi taas kamat sisällä päätin koettaa hiukan nostaa määrää ja intensiteettiä tänään. Yritin kuitenkin hajottaa n. 3h treenin mahdollisimman moneen, lyhyempään osaan, josko pysyisi homma tällä lailla paremmin näpeissä. Tuloksena siis ihan rehellinen triangeli. Aamulla varovainen ja kevyt 40min juoksulenkki suoraan sängystä. Iltapäivällä tunti uintia Kalevassa ja mukana 5x100 vähän kovemmalla intensiteetillä + muutama terävämpi avaus.

Illalla sitten vielä tunti turpaan parvekkeella kohtuu keveellä pyörityksellä ja mausteena mukana 3x3x35s yhden jalan pyöritystä, muutama spurtti korkeammalla kadenssilla ja vielä 3x40s isolla vaihteella happoihin asti. Nostin taas satulaa sentin verran ja nyt se alkaa vihdoin olla riittävän korkealla. Reilun pari senttiä on nostettu viime kesästä. Vai olisinkohan mä vaan kasvanut pituutta? Noh, kokeillaan nyt tällä setupilla hetki. Vielä kiinnostaisi inasen tiputtaa keulaa alas, 1-2 cm kyynerpäitä lähelle toisiaan ja jos jollain ilveellä saisi vielä satulaakin eteenpäin, nythän se on jo tosin ihan tapissaan, joten jotain viritelmää tää viimeinen vaatis. Jos jollakulla on ideaa, niin saa ehdottaa.

Hiukan oli nihkeää oli meno tänään ja sykkeet matalalla. Tiedä sitten johtuiko tuosta taudista vai mistä. Varmaa maanantain 35km lenkistä palautuminenkaan ei tiistain laattataudissa ollut ihan kaikkein optionaalisin tapa.

Tapsanpäivän tansseissa

Näinä joulun yltäkylläisyyden aikoina meidän on hyvä hetkeksi pysähtyä ajattelemaan niitä 175.000 onnetonta, jotka joutuvat asumaan Turussa. Ja muistelemaan hartaudella sitä kaveria, joka pyörii pimeessä Pirkkahallissa 50km lenkkiä 300m radalla.

Nojoo, suunnistettiin Tapsan päivän kunniaksi Litmasen kanssa hölkkäillen kohti Kangasalaa ja paluu Kaukajärven toiselta puolelta, sekä Kalevankankaan kauttapallona vielä Kalevan uimahallille. Kurvasin ringille mukaan Jankasta, suoraan anopin kinkkupöydästä, joten energiat ei pitäisi ainakaan loppua.

Aika mukavaa oli alkumatka läpsytellä ilman pipoa ja hanskoja auringonpaisteessa ja perseessä puhalteli mukava myötäinen. Vastapallo tulikin sitten Kangasalla kun kurvattiin takaisinpäin. Välillä puhalteli perin vittumainen vastatuuli, mutta onneksi se oli jo hiukan vaimentunut aamusta, eikä osunut hermojen ytimeen kuin ajoittain puuskien muodossa.

Paljon paremmin kintut kesti tällä kertaa iskuja ja pitkän lenkin rasitusta verrattuna edellisen kerran 33km lenkkiin 3 viikkoa sitten. Mutta yllättäen aivokurkiainen alkoi jo taas takasuoralla siinä reilun 20km kohdalla taas huutelemaan ruoan perään. On se kumma, ettei tuollaisellakaan joulun tankkauksella pysy tuon kummemmin nälkä aisoissa. Pete ei tainnut ekaan pariin tuntiin edes taas juoda mitään. Kumma tyyppi.

Viimeiset 4km tuli oikeastaan taas aika lennokkaasti kun kaarsin Kalevankankaalta vielä takaisin Jankaan ja persiissä viuhui taas myötäinen ja reittikin oli alamäkivoittoista, tai ainakin tuntui. Reilu 3h meni taas mukavasti ja mittarissa oli lopussa vajaa 35km tanssahtelua Tapsan kunniaksi.

Kuvassa muuten reippaan näköisiä poikia vauhti-iloittelussaan. Ketä lie?

Uimasilla

Eilisen hapottelujuoksun nujertaman tämän päivän epistola koostui aamu-uinnista, iltauinnista ja niiden välillä olevasta hieronnasta (jalat). Eli ihan rehellinen sandwich.

Aamulla ei tullut kuuhoiltua mitään ihmeellistä, hyvä kun saan yleensä silmät auki tuohon aikaan jo lopputreenistä. Pientä väsymystä ripakinttuakselilla havaittavissa, mutta se nyt ei juurikaan noin kevyessä kelailussa ja tekniikkailoittelussa haitannut.

Hieronta paljastikin sen karun totuuden, missä jamassa nuo kapulat ovat. Eipä löytynyt osastoa, joka EI olisi kireenä. Tarviipa ottaa vähän tiheenpää tuota hierontakorttia käyttöön. Eikä pahitteeksi olisi välillä rokottaa rautakangen notkeaa yläkroppaakin samoissa merkeissä.

Iltauintina sitten astetta kovempaa kyytiä Tapsan kanssa. Alkuun tekniikkaa normaaline temppuineen, eli käden laahausta, ketsuppia, potkuja laudalla, yhden käden uintia ja kiihdytyksiä. Pääsettinä sitten 5x100m ensin 15s palautuksella. Tarkoitus oli lusikoida 1.50:een nuo satkut, mutta hiukan karkasi lapasesta sarjan ollen: 1.44, 1.47, 1.46, 1.45, 1.42. Väliin 100m palauttavaa ja sit toinen 5x100m 10s palautuksella lätt & pull -apuvälinein. Tarkoitus oli ajaa 1.40:een nämä, mutta tuo edellisen sarjan mopon keuliminen kyllä tuntui. Sarja: 1.41, 1.42, 1.44, 1.43, 1.44. Ei ollut helppoa enää, ei. Loppuun vielä kokeiltiin 25m (lähtö alhaalta), eikä tosiaan lähtenyt: 17,8s.

Joten, jotain toipumista uintirintamalla ja vauhtia alkoi taas olla. Ei ole vielä kuitenkaan niin rentoa ja liukuvaa kuin haluaisin. Malttia. Päivän paras uutinen oli kuitenkin Tapsan vertyminen uinnissa jo entiselleen pommin jälkeen. Lättärisarjoissa jäin jo pari sekkaa jälkeen. Kyllä se Gynther sieltä siis taas tulee!

Puolimaileri jumalan armosta

No ei nyt ihan. Tänään kuitenkin oli tarkoitus maistella vähän happoja ja kellottaa 1000m juoksutreenin ohessa. Suunnistin siis illalla taas Pirkkahalliin, kun tällaisilla keleillä pihalla ei päivystä Erkkikään. Oltiin sovittu J. Niemelän ja Haaviston kanssa "leikkimielisestä" otatannasta ja onneksi tänään tuntui kapulat taas olevan jo lähtiessä pitkästä aikaa freesit.

Alle puoli tuntia alkulämpöjä, mukana tekniikka-drillejä ja lyhkäisiä vetoja, josko sais ruhon edes jotenkuten auki. Haavisto ilmoittelikin jo etukäteen, että kintut ei tällaiseen iloitteluun tänään taivu, joten kyyristyttiin Jarin kanssa starttiviivalle kahdestaan. Tarkoitus oli, että Jari alkaa nakuttelemaan 18s satasia alusta lähtien ja tehdään siitä sitten hiipuva loppu, kun alkaa äijät kangistua. 18s/100m vauhti kalibroitiin yhdellä satasen kellotuksella etupeltoon. Joten aika helppoa vai mitä? Ja vitut. Toteutus vielä puuttui.

Ja eikun matkaan. Ensimmäinen satanen rennosti ja helposti. 16s kuului kellomiehen kimakka ääni. Oho. Mulla tais olla n. 17s. Eka kierros pysyin suhteellisen hyvin peesissä ja 400m taittui minulla aikaan 73s ihan Jarin tuntumassa. Seuraavalla rundilla alkoi jo hiukan askel painaa ja aloin tasaisen tappavasti tippua veturin kelkasta. 700m tuli täyteen ajassa 2.14, noin 4s päässä Jarin selästä. Happoa alkoi muodostumaan jo mukavasti. Mutta ei, ei mitään jäykistymistä tuntunut edelleenkään. Yritin kiristää vauhtia vielä viimeisellä kierroksella, mutta eipä tainnut kiihtyä kuin äijä, vauhti tuskin. Aivan niin kuin veturin selkä ei kuitenkaan loittonisi enempää, vai saavuttaisinko jopa aavistuksen? Loppu satanen tunnelinäöllä maaliin ja aika: 3.13. Oho! Positiivinen yllätyshän tämä, eikä tuntunut niin pahalta kuin kuvittelin. Jäin Jarille 3s, joten ei se saavuttaminen ollut ihan pelkkää illuusiota.

Valitettavasti en saanut maaliviivalla laattaa tulemaan, vaikka vähän lupailinkin etukäteen, mutta kyykkäsin kyllä kohtuu syvään. Ja kaksinkerroin. Ja yksin taas noin tunnin juoksun päälle,puolet siitä loppuverran aikana. Pakko nää hapot on jotenkin poistaa, muuten ei tuu huomisesta treenistä mitään. Onneksi on hieronta huomenna. Ja uintia aamuin illoin. Josko nuilla sais loput hapot poies.

Nyt vaan pidetään, että tämä nopeus vähintäänkin saadaan säilymään kevään mittaan vaikka kuvioon tulee enempi myös Ironman-tyyppistä reeniä.