Tiistaina iski täydellä teholla, salakavalasti ja puun takaa laattatauti, jonka imuroin 100%:lla todennäköisyydellä suvun nulikkalauma joulun pyhinä. Tiistai meni siis vällyjen alla ja olo luokkaa pahin krapula ikinä.Kun eilisen tunnin varovaisen uintitreenin aikana pysyi taas kamat sisällä päätin koettaa hiukan nostaa määrää ja intensiteettiä tänään. Yritin kuitenkin hajottaa n. 3h treenin mahdollisimman moneen, lyhyempään osaan, josko pysyisi homma tällä lailla paremmin näpeissä. Tuloksena siis ihan rehellinen triangeli. Aamulla varovainen ja kevyt 40min juoksulenkki suoraan sängystä. Iltapäivällä tunti uintia Kalevassa ja mukana 5x100 vähän kovemmalla intensiteetillä + muutama terävämpi avaus.
Illalla sitten vielä tunti turpaan parvekkeella kohtuu keveellä pyörityksellä ja mausteena mukana 3x3x35s yhden jalan pyöritystä, muutama spurtti korkeammalla kadenssilla ja vielä 3x40s isolla vaihteella happoihin asti. Nostin taas satulaa sentin verran ja nyt se alkaa vihdoin olla riittävän korkealla. Reilun pari senttiä on nostettu viime kesästä. Vai olisinkohan mä vaan kasvanut pituutta? Noh, kokeillaan nyt tällä setupilla hetki. Vielä kiinnostaisi inasen tiputtaa keulaa alas, 1-2 cm kyynerpäitä lähelle toisiaan ja jos jollain ilveellä saisi vielä satulaakin eteenpäin, nythän se on jo tosin ihan tapissaan, joten jotain viritelmää tää viimeinen vaatis. Jos jollakulla on ideaa, niin saa ehdottaa.
Hiukan oli nihkeää oli meno tänään ja sykkeet matalalla. Tiedä sitten johtuiko tuosta taudista vai mistä. Varmaa maanantain 35km lenkistä palautuminenkaan ei tiistain laattataudissa ollut ihan kaikkein optionaalisin tapa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti