T10 päätöskisa

Tänään oli tiedossa T10-porukan viimeinen treeni, joka oli kisamuotoinen: 900m uintia + 46km fillaria + 9km juoksua. Kelihän oli niin kuin morsian, ei tosin mun, nimittäin vettä satoi kuin aisaa, tuuli paiskoi melkoisella puhurilla ja yleensä vastaan ja lämpökään ei ihan hellelukemia hiponut. Oma ajatukseni oli hoitaa kisa Ironman-sykkeillä ja -vauhdeilla. Ironman-kisaan kun ei ole kuin rapiat 9 päivää, niin ei tässä parane enää pelleillä itseänsä perätilaan.

Onneksi oli tämä treeni merkattu yhteistreeniksi, olisi nimittäin pomminvarmasti jäänyt näillä keleillä tekemättä. Ei muuta kuin paukusta matkaan ja lähdin hakemaan omaa, kevyttä uintivauhtiani. Muuthan lapioivat Kaijaniemen johdolla järjetöntä kyytiä. Oma uinti tuntui hyvältä ja helpolta, mutta jäin auttamatta peräjoukkoihin tuossa porukassa. Taisi olla hiukan alle tuon 900m matka, kun minäkin olin jo ylhäällä parkkipaikalla 18min kohdalla. Aavistuksen vippaa vasemmalle uinti edelleen, joten hiukan tuli lisämetrejä siitä. Tarvii tätä uinnin suoruutta hoonata vielä jäljellä olevat päivät kuntoon. Ei paha kuitenkaan, ei missään mielessä.

Pyöräilyyn heitin kehotuksesta tuulitakin päälle ja se tulikin todella tarpeeseen, sillä vettä tuli ihan riittävästi. Hiukan jouduin vastatuuliosuuksilla puskemaan enempi kuin oli tarkoitus ja keskisyke meni aavistuksen verran yli aerobisen kynnyksen ollen 143 (kynnys 140). Lisäksi pyöräilyn alussa piti ylämäkiin passaillan oikein kunnolla, että sai sykkeen alas. Keskivauhdiksi tuli 32.7 km/h johon olen tosi tyytyväinen tuossa tuulessa & kelissä ja varsinkin reitin alkuosa on tosi tekninen lukuisine käännöksineen, joka varmasti rokotti keskaria.

Viimeinen osuus, eli juoksu, lähti lähti vähän kohmeisilla jaloilla jäykästi liikkeelle, mutta vauhti näytti kuitenkin olevan hyvää ja kello kertoi ensimmäisten kilsojen menneen 4:40-4:50. Yritin hiukan himmailla, sillä sykkeet oli erityisesti ylämäissä piirun verran liian korkealla. Vähän ennen puoliväliä Rami iskeytyi iholle ja juostiinkin loppumatka yhdessä jutellen. Juoksukin tuli siis hienosti 4:52/km vauhdilla ja sykkeet hiukan yli aerobisen kynnyksen, olle 149 (kynnys 145).

Kaikenkaikkiaan siis onnistunut treeni ja toi lisää itsevarmuutta Klagenfurtiin. Nyt muutama päivä lepoa ja lauantaina ehkä kevyt uinti ja sunnuntaina vielä lyhyt yhdistelmä IM-vauhdilla. Sitten se alkais ollakin siinä.

Kuvassahan on 2-metrinen kolossi Marino Vanhoenacker, belgialainen triathlonisti, joka onm uhannut pistää Klagenfurtissa maailmanennätyksen päreiksi. Joten, kyllä jotkut ainakin kuvittelevat, ettei Kärntenin pikku nyppylät paljon vauhtia hidasta.