Tavaraa tuulettimessa

Viime viikko meni muuten samalla, vähän kovemmalla määrällä ja laadulla, poislukien keskiviikko (jolloin olin tiistai-illan oksentelun jälkeen vielä vähän heikommassa hapessa ja pelkästään uin kevyesti) ja lisäksi viikonlopun Hesan visiitin takia varsinainen pitkä lenkki jäi väliin. Näistä johtuen määrät jäi reiluun 10h:iin, mutta onhan siinäkin. Tein pitkästä aikaa kovemman punttitreenin jaloille torstaina ja sehän veti äijän aika mukavasti jumiin loppuviikosti. Tiistain juoksun perusteella tuo jumi oli parin päivän urheiluttomuuden ansiosta jo kadonnut, mutta alaselän (maastaveto) lihaksistossa tuntuu jotain vielä viikon jälkeenkin! Aika rivakkaa palautumista siis. Maanantain minor operaation takia su ja ma lepopäiviä. Lisäksi rapsahti 7 viikon kortisonikuuri, joten tarvii ottaa pari seuraavaa viikkoa vähän kevyemmin. Mitään treenikieltoa ei ole, kunhan annan kropalle vähän enemmän energiaa korjata ittensä. Tulossa on vielä ennen kesäkuuta kaksi jenkkireissua, joten onhan tämä talvi ja kevät ollut ja tulee olemaan tosi rikkonainen treenaamisen kannalta. Notta se on ihan hyvä etten ole sitoutunut täydelle matkalle vielä tälle vuotta. Katotaan sitten Joroisten jälkeen mikä on fiilis ja kunto.

Yllä oleva kuva on Milano-San Remo klassikon loppusuoralta, joten kyllä, tuokin keväinen herkku, klassikkosarja on taas alkanut. Keulan olkapään takanahan jo läähättääkin ajokoira tapaan Cancellara, joten saas nähdä tämän viikon lopun klassikoissa (E3 perjantaina ja Gent-W sunnuntaina) kuinka tempohevonen taas siellä kärjen tuntumassa huohottaa.

Hidas, väsynyt ja kankea

Ei käy kortti nyt kirkon miehelle. Sain kyllä määrää tälle viikolle sovitettua mulle ybermaksimaaliset 16h ja sen kyllä huomaa. Mitenkään yliväsynyt olo ei ole ollut, mutta erityisesti uinnit ovat olleet entistä hankalampia kun alkaa määräjumia olla päällä. Ja olo altaassa muutenkaan ei ole tuntunut notkealta ja nopealta. Kokeilin jopa märkäpukuakin kesän jäljiltä päälle ja meinasin tukehtua. Noh, tämä oli kyllä tiedossakin, että jotain tällaista saattaa seurata. Juoksuun koetin ottaa vähän tehojakin, mutta vauhdit on kateissa sielläkin. Hyvä juttu nyt on tietysti se, että on sentään terve ja pystyy treenaamaan, joten ei tämä nyt ainakaan pahempaan suuntaan mene.

Huomenna tarkoitus ottaa vähän kevyempi päivä väliin, mutta kyllä tätä jatketaan vielä perjantaihin asti. Sen jälkeen tuleekin 4-5 päivää pakostakin vähemmän treenejä kunnes taas määrämättö jatkuu. Toukokuun alusta alkaa vasta tehoilu todenteolla, mutta toki hiukan tarttis ahistaa sitä ennenkin, ainaskin juoksussa. Josko sitä saisi itsensä edes viimeisen Teivocupin viivalle 5.4 sellaiseen kuntoon, että kehtaa lähteä juoksemaan.

Ameriikan meininkiä

Tämä viikko menikin sitten osimoilleen Käliforniassa ja sen jälkikaiuissa. Reissuhan lähti mallikkaasti liikkeelle kun pujottivat Herzillä varatun Toyotan sijaan avo-Mustangin alle. No palauduin tuosta alkupommista yllättävän hyvin ja vältyin kaikkien yllätykseksi myös ylinopeussakoilta koko reissun ajan. Faktahan on, että ei näillä reissuilla kauheasti ehdi treenata, eikä oikein pystyiskään, kun lennoistakin pitää palautua ensin ennen kuin pystyy ruhostaan mitään ulosmittaamaan.

Sen verran kuitenkin pitää olla pelisilmää, että varatussa hotellissa pitää olla kunnollinen ulkoallas ja siellähän tulikin kelluttua joka aamu klo 5.00. Yllättäen oli jopa vielä muitakin uimareita tuolloin. Uinti oli kyllä pääosion sellaista kevyttä lätkyttelyä, muutama satkun sarja leivottuna mukaan vähän kovempaa.


Pari kertaa kokeiltiin kuvassa olevan aboriginaalin kanssa myös fillarointia kohtuu mäkisissä maisemissa. Nooh, ensimmäinen tyssäsi jo 20min kohdalla, kun Terpan tuubi teki laupeuden. Ja yllättäen varatuubit sun muut loistivat poissaolollaan. Kostoksi juostiin sitten mäkiä niin, että muistaa ensi kerralla vähintään litkut mukaan. Toinen fillari olikin sitten astetta ahtaampaa toimintaa härmän pojalle. Ei ollut ruho ihan valmistautunut tässä kohtaa vuotta tuollaisiin nousuihin. Vaikka Terppa ystävällisesti antoikin bränikän kippurasarvi-Trekin mun alle, niin saa poika pitää pallopaitansa. Ei mitään asiaa kyytiin. Nooh, nyt vedetään kuukausi järjetöntä settiä ja pääsiäislomilla kun mennään koko perheen voimin tuonne, niin sopii yrittää tiputtaa kelkasta. Parin tunnin setti riitti tätä lystiä tällä kertaa.

Jonkin verran tuli osteltua jenkkimerkkistä Tri-kamaa, muun muassa kahdet Newtonit lisää. Sen verran oon tykästynyt tuohon Newtonin ideaan, että käteen jäi tällä kertaa Distance Elitet (210g) ja MV3 (157g). Saas nähdä uskaltaako nuilla jälkimmäisillä edes vetoja juosta. Nuo ensimmäiset tuli jo reissulla pariin kertaan sisäänajettua ja hyviksi havaittua.

Haalarihommia

Noniin, alkaa päästä taas tekemisen makuun ja sehän maistuu. Aika pohjalta joutuu taas alkaa rakentamaan, mutta sehän siinä on hianoo, että kunto nousee treeni treeniltä. Pidän omat hiihtolomani vasta pääsiäisenä, joten töissä tämän viikon, joten 14,5h treeneissä oli oma sovittelemisensa, mutta onnistui kuitenkin suhteellisen helposti. Vaikka Arhinmäen mukaan tuo on mahdotonta. Mukana neljä uintia. Maanantain lähes hukkumiskuolemasta homma eteni kohtuu rapsakoihin (mulle) satasen vetoihin perjantaina. Tosin, tuli Juusolta ja Tiinalta sellaista palautetta tekniikasta torstaina, notta aloin jo epäillä miten on mahdollista edes päästä eteenpäin tällä mun räpiköinnillä.

Vaikka fiilis on treeneissä hyvä, karu totuus on, että äijä on vaiheessa. Sen huomasin erityisesti torstain ja sunnuntain vähän pidemmillä fillarilenkeillä. Sai aika tuskissaan jojotella peesissä ja jalat tyhjeni siinä 1,5h kohdalla.

Juoksuakin lisäsin pikkuhiljaa matkaa lisäten ja eilen tunnin juoksu maistui jo todella hyvälle. Ei ollut kyllä mittaria mukana, joten vauhdista ja sykkeistä ei hajuakaan.

Ja just kun pääsi vauhtiin, niin ensi viikko meneekin San Diegossa. Aamulla 6.15 lento Pirkkalasta ja takaisin pe-la välisenä yönä. Töitä tietysti paikan päällä vähintäänkin riittävästi, mutta yritetään veli Setolan kanssa sovitella muutama vuoristoetappikin sekaan.

Takaisin ruotuun

Viikon lopulle alkoi olo vihdoin hellittämään sen verran, että uskaltauduin aloittelemaan taas haalarihommia pikkuhiljaa. Pientä kuivaa yskää on ajoittain edelleen, joten siitä syystä, ja muutenkin, mennään nyt pintakaasulla, että pääsee taas liikunnan makuun. Aloittelin pikkuhiljaa ja progressiivisesti, niin kuin oppikirjoissa sanotaan, eli perjantaina kevyt trainer parvekkeella 35min, lauantaina juoksu-lihaskunto yhdistelmä 1h25 naapurin Elixiassa ja tänään 4h juoksu-pyörä yhdistelmä Pirkkahallissa.

Kylläpä tuntuu taas mukavalta kropassa kun saa vähän liikkua ja kuulemma kotioloissa takakireys kaikkosi samoin tein. Tarvii nyt pikkasen vielä kuulostella tuon yskän kanssa, ettei pääse luikahtamaan vielä keuhkojen puolella, mutta kyllä se nyt vaikuttaa nujerretulta. Ennen seuraavaa.

Tänään oli Pirkkahallissa taas vääräleuat koolla, joten välillä oli sykkeet naurusta tapissa, vaikka polkimet ei liikkuneet mihinkään. Ensi viikko olisi tarkoitus veistellä määrää niin paljon kuin ehtii, sillä viikon päästä maanantaina on taas työreissu jenkkilään ja silloin tulee väkistenkin vähän vajausta määriin.

Imurointi jatkuu

Ehdinhän minä olla vajaan viikon terveenä ja päästä treeneihin kiinni kun taas napsahti tukeva flunssa. Alkuviikko nokka tukossa ja pari viimeistä päivää kurkussa limaa ja ikävä yskä. Nyt alkaa helpottaa ja harkitsen illalla kevyttä lihaskunto-settiä.

Alkaa olla pian kuukausi kasassa ja kolme flunssaa melkein putkeen, notta elämä hymyilee. Onneksi sentään eilen sai vällyjen alta vilkuilla loistavaa penkkiurheilupäivää, joten se hiukan piristi mieltä.

Jahka tästä nyt pääsee taas elävien kirjoihin, tarvinnee ottaa parin kuukauden päärä/pk-kuuri, eli haalarit niskaan ja perusasioiden äärelle, kuten Nokia rata-gasellilla on tapana todeta.

Kaksi viikkoa Pelastusarmeijalle

Ehdin jo ihmetellä ääneenkin, mikä on kun ei oo hetkeen aikaan ollut sairas (huom. pääkoppaa ei lasketa). No sittenhän se iskikin, ja korkojen kera. Puolitoista viikkoa meni niin, ettei voinut tehdä treenin treeniä. Pientä limaa kurkussa, puuskittaista yskimistä, ei kuumetta, mutta pahinta kaikesta, keuhkoista tuntui toimivan vain kolmasosa. Ei silloin edes kiinnosta ottaa sykkeitä ylös kun tuntuu, että kuolee. Sitten pikkuhiljaa oireet katosivat. Aloitin samaan aikaan myös antibiootit, joten en tiedä oliko kumpi syy, lääkitys vai vaan aika. Ehdin muutaman uinnin tehdä ja eilen 2h juoksulenkki, jonka jälkeen sai taas käpertyä vällyihin. Järkyttävä horkka ja vapina päälle. Loppulenkistä jo alkoi poiju juiliin siihen malliin, että arvasin jotain olevan tulossa. En tiedä sitten, aloitinko liian aikaisin taas treenit vai tuliko joku muu pöpö, mutta katotaan nyt päivä kerrallaan, koska on taas kunnossa. Tyttö aloitti päivähoidon vuodenvaihteen jälkeen ja on imuroinut sieltä jo kolme flunssaa, joten voihan se olle, että tuoltahan ne tulee mullekin.